Moi kaikki! Saatiin Vincentiltä Ihmisineen hienon hieno tunnustus plakaatti. Kiitämme mitä nöyrimmin, iloistutti kovasti paljon!

Tänne tuli muute toissayönä sitä valkoista lumi-juttua. Kivaa, nyt ku pääsis viel maalle möyhii siin lumi-jutskas. Se on tosi hauskaa! Paitsi mie (siis PikkuVeikka) en välttämäti pääse ulos, ainakaa pitkäks aikaa , ku noi masukarvat on yhä hukassa. Oon yrittäny kovasti syyä et jos se nopeuttas tota karvan kasvua, mut ei ... Naku maha on aika viilee, ei pysty ees partsil olee kovi pitkää.

Kivaa torstaki-päivää kaikille!

Terkuin, PikkuVeikka ja Neiti Valtonen

 

Moi kaikki! PikkuVeikka täällä. Ja Valtonen kans! Vaihteeksi yksi haastevastaus kaikkie noitte sairaskertomuste jälkeen. Piki ja Indy lähettivät tämmösen haastiksen, missä listaillaa kaikkia omituisia tapoja. Myö vähä ihmeteltii Valtosen kans ku mein tavat on meistä iha kamalan epäomituisii, mut päädyttii sit laittaa semmosia mitä Ihmiset on ihmetelleet.

"Paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi kissaa, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani kissat tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommennttilaatikoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."

1.Veikka: Kun nukutaa Äipän kans päikkäreitä tai tehää porukalla nukkumaamenoa makkarissa sängyn päällä, mie meen Äipän viekkuu, mielellää sen polvitaipeesee ja aina vaa parempaa on jos pääsee luikahtaa peiton alle. Sohvalla taasen tuun tosi harvoin (joskus sentää kuiteskin) viekku tai sylikisuks nukkuu, olkkaripäikkärit nukun mieluite pahvilaatikos tai yhen jakkaran pääl.  Valtonen: Ja mie nukun toisinpäi, sohvalla aina Ihmisen sylis tai maha pääl, mut sängyn pääl nukun päikkärit aina yhes sängyn nurkas tai sit tyynyn päällä. Mut en iha Ihmiste viekussa.

2.Veikka: Mie hurisen melkein koko ajan, jos oon ehjä. Entinen hurisuttaa ku Ihmine nostaa sylii ja kantelee miuta ees takas. Ja sillo kun en hurise nii mie kurisen ja pirisen, sillee purrrr-rrr-rrr? Valtonen: Mie kehrään vain ja ainoastaan sillon ku oon Äipän sylis ja lutsutan sen paidan helmaa. No, joskus harvoin saatan kehrätä vahingos muuteki sylis ku oikein on hyvä mieli ja Ihmine rapsuttaa vaik leuan alta.

3. Veikka: Mie tykkään vesileikeistä. Lätäköissä kahlailu, lavuaaris leikkimine ja kaikenlainen lotraamine esmes juomakupilla on ältsin kivaa!  Valtonen: Mie puolestani en veteen mene, hyi yäks! Mut suosikkileikkini on lelujen rikkomine. Leluhiirten hännät revin noin minuutin sisällä siitä ku on saatu uus lelu. Hännättömät hiiret sitten ei enää kiinnosta yhtää.

4. Veikka: Hiekkalaatikol mie hautaa hirmu hualellisest tuatokseni. Hautaa myös ulkoilles tosi tarmokkaasti jos maasta löytyy joku haiseva juttu, niiku vaik siili kakkeli. Välillä käyn Valtosen jäljilt hiekkalaatikol peittää Valtosen tuotokset kans ku Valtone ei oo kauhee huoalellinen... Valtonen: Siis osaan mie peittää kakat ja liraukset! Mut siin lootas on joku vika ku tuotos ei peity vaik kui läämii uutterasti laatikon seiniä.

5. Veikka: Mie tykkää syämisestä. Voisin syyä raksui vaik koko ajan. Kun miu kisukarkki-hammasta kolottaa meen Äipän vieree istuu ja tuijotan Äippää. Jos Äippä ei huamaa, nii seuraan Äippää (tai no seuraa mie muuteski melkei koko ajan Äippästä). Äippä opetti nimittäi sillo ku oli piäni miut istumaan ku pyydetään ja sit sain namin. Nyt mie käyn jo valmiiks istuun, nii Äipän ei enne namin antamista tartte pyyellä mitää.  Valtonen: Miun suurta herkkua ovat herkkusienet ja kanttarellit (siis kypsänä, paistettuna tai vaik pitsan päältä), oliivit ja viimeeks tykästyin semmosii vihreisiin pötkylöihi joita pihistin Äipän lautaselt ku Ihmiset söi vokki-nimisiä vihanneksii.

Myö haastetaa kaikki semmoset kisut, jotka ei oo tähä viel vastailleet! Kivaa keskiviikkoa kaikille!

T:PikkuVeikka ja Valtonen

Terve kaverit! PikkuVeikka täällä. Mie oon ollu iha kamalan reipas koko loppuviikon, ei oo väsyttäny yhtää nii kovasti ku aikasemmi ja oonkii saanu kauhiast kaikkee aikaseks. Otin pyykit ihan ite pois kuivamast, kylppäris on semmosia ripustusjuttuja mihin Ihmiset pistää märät vaatteet ja sit ne jää siihe roikkuu. Mie otin ne iha oma-aloitteisest pois kuivauksesta ku ne oli jo epämärkiä. Äippä oli tosi iloistunut ku mie autoin ja varsinki kuulemma siks et mie oon puuhakas enkä enää yhtää kipeen olonen.
Sit MiäsIhmine lähti johonki MiäsIhmisten jalkkipallotapauksee koko viikonlopuks ja mie oon huvittanu urakal Äippää. Ollaa tehty kauheesti. Eile siivottii Äipän vaatekaappei ja myö kissat saatii auttaa. Se oli mukavaa, sai iha luvan kans tiputella vaatteita alas ja möyhätä vaatekasois. Kivaa ohjelmaa keksi Äippä!
Sit täs aamul riehutettii Valtosen kans ja juastii ainaki sata kiarrosta kisurallia ympäriisä. Nii et en mie enää kyl oo mikää potilas, vaik nyt vähäse väsy iskiki. Tosi kivaa ku jaksaa taas tehä kaikelaista, eikä vaa nukuta ja makkoiluta koko ajan.
Nyt pitää mennä, Äippä rupee tekee vesirinkilöitä ja mie meen ripottelee kisukarvoi mausteeks.

Karvoist puheen olle, miu kadonneit masukarvoi ei oo löytyny mut nyt masus tuntuu jo semmone pikkuriikkine sänki. Et jos miul vaik tuliskii uuet karvaset. Mut kyl mie ne vanhatkii hualisin takas, ku ne oli just hyvii karvoi. Mie kyl kysyn ku mennää sinne elläinlääkärii josku sille kontrollaus-käynnille, et oisko ne siäl nähny niit miu karvaparkoi.
Mut nyt taas apukissaksi!
Puuhakasta sunnuntaita!
Terkuin, PikkuVeikka

Terve kaikki! PikkuVeikka täällä. Mie kävin taas täl viikol pari kertaa elläinlääkäris. Semmosee leikkausjuttuu mie en joutunu, jee! Mut verikokkeita ottivat miusta ja sain vähäse kehujakii ku olin nii kiltisti ku sitä koetta otettii. Elläinlääkäri sano et miust on iha ilo ottaa verikojetta. Ei se kyl miust mikää ilo oo. En yhtää iloistunu verikokeesta. Pitäisköhä seuraava kerra vähäse pelotella lääkäreit, nii ettei ne vaa tuu vaik tänne kotii huvittelee ja tökkii miuta piikkilöillä.
Sit mie sain semmosen nukutukse ja ku mie virkosin siit huamasin et miu kaik mahakarvat oli taas hävinny johonki. Ja paljo isommalt alalt ku sillo aikasemmi. Kattokaa vaik kaverit:

Aika nolo masu, vai mitä?
Sillo ku mie nukuin ja karvat katos, nii miusta oli otettu taas kokkeita. Semmonen rönkteni ja ultra-äänitys ja niis ei näkyny mitää ihmettä. Niipä Ihmiset ja Elläinlääkäri päätti et mie meen joskus kolmen tai neljä viikon pääst uusii verikokkeisii ja sit tsekataa et mitä niil miu valkosoluil ja haima-arvoil kuuluu.
Ku kuulemma ne iha kamalat tautit mitkä mahollisest mius vois olla ja sotkia noit miu veriarvotuksii on semmosii ettei niihi oikeestaa oo mitää parantavaa hoitosta. Lääkäri sano Ihmisil et pijetää nyt Veikkanen tyytyväisenä ja hyväl ruualla (tosi hyvä hoito, vai mitä?) ja jos yhtää menee huonommaks miu olemus, nii sit heti lääkärii.
Mut miepäs aionkii pysyä tosi reippaana. Toissapäivänäki leikin iltaruuan jälkee tosi pitkää kalkkunan palasel ja viskelin sitä oikei kunnolla. Aikasemmi Ihmiset ain sano tommose leikin aikana, et hyi hyi ei saa leikki ruualla, mut nyt ne iloistu iha kamalasti ku mie leikin nii kovasti ja tuli leikkii kans sil kalkkonin palasel. Vähänkö oli kivaa!
Mut nyt miust tuntuu taas siltä et tekis mieli vähäse riehua ja vaik kiivetä takkeja pitki naulako pääl.
Kivaa viikonloppusta kaikile kisukavereille ja kissamielisil ihmisil kans!
Terkui, pikkase pirteempi potilas PikkuVeikka
PS. Jos joku näkee niit miu kadonneit karvoi nii mie voisin kyl hualii ne takasii. Osoite on PikkuVeikka, Koti.

Moi taas! PikkuVeikka täällä. Mie kävin taas tänään elläinlääkärillä, ku mie oon aika väsy kisu vieläkii. Vaik välil kovasti yritänkii leikkiä ja syän kovasti. Lääkäri otti miulta verikokkeen vaik mie murisin tosi pelottavasti ja sit Ihmiset ja lääkäri jutteli ja oli kamalan vakavia. Täs vaihees mie menin koppaani istuun, ku aattelin et kohta ne taas piikittelee miuta ja ottaa lisää tyhmiä verikokeita.
Niistä kokkeista kävi ilmi, et miul o joku semmone ku haima-arvo, LIPA:ksi ne tais sitä sanoa, noussu iha kamalasti. Ku se oli aikasemmi vähäse koholla nii nyt se on paljose koholla. Ja sit jotkut semmoset ku valkosoluarvot oli tosi alhaalla.
Ihmiset ja lääkäri jutteli semmosest, et seuraava konsti ois nukuttaa miut ja sit tehä semmone leikkaus mis otettas joku koepalanen ja tutkittas mikä miuta väsyttää. Lääkäri puhu jostain kasviksista, mitä voi olla kissoilla ja kaikki oli tosi vakavii. Mie en oikein tajunnu mitä ne jutteli, ku oli jo nälkäkin ja mieles pyäri enempi noi raksut ja kisukarkit.
Mut nyt kuulemma Ihmiste pitää päättää, et ruvetaaks myö semmosee leikkausjuttuu. (Mie ehotan et ei). Äippä on iha apee ja sano et se ei oikei tiiä mitä pitäs tehä, ku mie kuitenkii oon vähäse toipunu ja oon puolipirtee kisu nykysi, mut toisaalt noi verikokee tulokset on tosi oudot. Mut sit kisu ois taas iha rikki sen leikkaukse jälkeen.
Mut nyt mie meen syämää raksuloita taas, sit yritän näyttää Ihmisil mite hirmuse terve mie oon ja en haluu enää mihikää leikkauksii tai muihi. Jos vaik toi apee Äippäki piristys ku mie vähäse kokeilisin jaksasko leikkii sen kaa.

Terkuin, PikkuVeikka

Moi kaikki! PikkuVeikka täällä. Mie voin vähäse paremmi, syön jo tosi monta kertaa päiväs, vaik piäniä satseja kerrallaa. Eile löysin jo kivoikin pualii sairastuksesta. Tein kisupainihyäkkäyksen ekan kerran moneen viikkoo Valtosen kimppuu ja onnistuin yllättää Valtosen iha kunnol, ku se ei yhtää osannu aavistaa et painia ois luvassa. Sit mie vähä aattelin, et vois leikkii ja tyrkin tavaroit alas hyllyltä ku Äippä ei huamannue et miuta leikitti. Enne Äippä vaa sano tosi tuikeesti et ei saa tiputella, mut se se iloistukin ku mie olin niin aktiivinen ja rupes leikkii narun jahtaus leikkii miu kaa.

Mut en mie kovin kaua jaksanu leikkii, ku rupes taas väsy iskee. Ens viikol käyää sit taas elläinlääkäril, et josko ne keksi mikä miuta nii kovasti uuvuttaa. Toivottavasti elläinlääkäri ehjää miut, et jaksan riehuu taas kunnolla ja auttaa kaikis kotihommis. Jos se ois vaik kisukarkin puutosta....

Terkuin, PikkuVeikka

Sairastus-runous
-runoili PikkuVeikka-

Sairastus tuntuu kovasti kurjalta,
turkkikin näyttää nurjalta.
Ei jaksa muuta ku pötköttää,
sohvalla vain lötköttää.
Ei oikein ruokakaan maita,
samoin on leikkimisen laita.
Jos ei pian piristy PikkuVeikka,
tulee taas elläinlääkärikeikka.
Ei irtoa kunnolla runous,
nuutunut on kisun olemus.
Onneks ei enää oksuta,
ja voin syyä taas raksuja.
Paremmalta vähän tuntuu olo,
ehkä virkistyy viel tää kisupolo.

Nyt mie en jaksa enää runoilla, meen vähäks aikaa taas torkkumaa. Äippä sano, et uni o hyvä lääke ja mie haluisin taas olla ehjä Veikka. (niiku tos kuvas, ku en ollu rikki ja masukaan ei ollu kutistunut).
Terkuin, Veikkis

Terve! Kissa Valtonen täällä. Tulin antamaan pikkuisen raportin potilas/toipilas Veikkasen voinnista. Veikkis syö ja juo ja käy hiekkiksellä. Eilen Veikkis vähäse metsästi yhtä partsilta sisälle tullutta öttiäistä, mut etupäässä pikkukattimme vaan makoilee. Kaikista positiivisin merkki olotilasta on se, että Veikkis käydä tassuttelee jo Äipän luona pyytelemässä kisunamusia.

Päätettii, et seurataan tämä viikonlopun yli ja jos Veikka ei ens viikolla ala olla enemmin oma sydämmelline ja toimelias ittensä, nii sit Ihmiset ottelee taas yhteyksiä Elläinlääkäriin. Veikkis on vähäse lihonnu taas, se ei oo enää iha nii kutistuneen näkönen ku viä viime viikol. Onneks.

Mie oon pitäny fiilistä yllä ja ruvennu taas kurisee, miukuu ja muutenkii tarinoimaa enemmi. Ku on ollu nii hiljasta, kun toi pikkukatti ei oo pahemmin kurissu. Ku normaalisti se purisee ja kurisee koko ajan. Tulispa Veikkis äkkiä entisellee.

Kivaa ja toimeliasta viikonloppusta kaikille! Terkui, Neiti Valtonen

Moi kaikki! PikkuVeikka täällä. Valtone sano, et kaikki on ollu tosi hualissaa miusta. Mie oon ollu iha rikki ja en mie kyl oo ehjä viälkää. Väsyttää vaa koko ajan. Ei jaksa eikä huvita leikkii tai tehä yhtää mitää. Ei pahemmi ees hurisuta. Mut vähä miul on nälkä kyl ja oon syäny raksui ja kisukarkkei ja vettä kans. Äippä sano, et se o hyvä merkki ku maistuu ruaka ees vähä. Et jos mie vaik tulisin taas ehjäks. Ku mie oon laihtunu kamalasti. Oon taas tosi pieni PikkuVeikka. (Tos kuvas mie oli viäl ehjä ja masus oli karvaa ja masu ei ollu iha kutistunu).

Mie oon käyny tosi monta kertaa Elläinlääkäril ja miuhu on pistelty piikkei nii et mie oon reikäne ku neulatyyny. Ja yhel reisul hävis karvatki masusta. Ja kaikkee ällöö on pitäny syyä. En tykkää yhtää. Senkää pualee en kovemmi oo hurissu ku eppäilyttää et koht Ihmiset taas tunkee jotai öklölientä suuhu. Hyi. Ja niist lääkeistä tuli iha kamalan tyhmä olo niistäki. Mut seki on kurjaa ku koskee.

Nyt tuli taas väsy. Meen sohvale nukkuu, ku ei jaksa muutakaan. Tosi epäkivaa tämmönen rikki olemine. Olkaa kaikki kamut terveitä!

Terkui, PikkuVeikka  zzz-zzzz-zzzz

Terve! Valtonen taas täällä. Eilinen potilasraportti katosi tallentaes iha kokonaan. Mut raportoimpas sit nyt. PikkuVeikan voinnissa ei juurikaan ole muutoksia, tosin raksuannokset on pikkasen suurentunu ja Veikkis jaksaa valvoo vähäse pitempii aikoi kerrallaa. Ja jakso taas tänää tulla Äippää ovelle vastaan. Vaikkei tervehysseremoonia kovin vallaton ollu kuten normaalisti.
Nutri-Plussaa Veikkis suastuu syömää iha piäninä lipasuina Äipän sormelta. Miusta se ois iha älyttömän hyvää. Mie voisin syyä sitä vaik koko tuupillisen. Mut ei Veikka.

Uni maistuu, varsinkin tos Äipän torkkupeitolla joka on tosi lämmin ja pehmone. Ollaanki saatu se kissakäyttöö tän poikkeustilan aikana.
Alkuviikko pitää nyt seurata ja sit ottaa yhteyksiä elläinlääkärii, jos tarve vaatii.
Että semmosta tänne meille. Hyvää alkanutta viikkoo kaikile!
T:Valtonen