-runoili PikkuVeikka-
Sairastus tuntuu kovasti kurjalta,
turkkikin näyttää nurjalta.
Ei jaksa muuta ku pötköttää,
sohvalla vain lötköttää.
Ei oikein ruokakaan maita,
samoin on leikkimisen laita.
Jos ei pian piristy PikkuVeikka,
tulee taas elläinlääkärikeikka.
Ei irtoa kunnolla runous,
nuutunut on kisun olemus.
Onneks ei enää oksuta,
ja voin syyä taas raksuja.
Paremmalta vähän tuntuu olo,
ehkä virkistyy viel tää kisupolo.
Nyt mie en jaksa enää runoilla, meen vähäks aikaa taas torkkumaa. Äippä sano, et uni o hyvä lääke ja mie haluisin taas olla ehjä Veikka. (niiku tos kuvas, ku en ollu rikki ja masukaan ei ollu kutistunut).
Terkuin, Veikkis
Kommentit