Nyt olis hyvät neuvot tarpeen! Pitäs saaha toi Ihmine rauhottumaa. Se on ollu koko viiko tosi paljo töissä ja me aateltii et nyt se ottais tän päivän rauhallisesti, mut mitä viä.
Se heräs jostai syystä kauhee toimeliaana ja suoritti yhen ihan kamalan hirmutyön. Se nimittäi kaappas ton mun rakkaan oman keltaisen kisupeittoni ja pesi sen! Nyt peitto roikkuu kylppäris iha märkänä ja sit ku Ihmine palauttaa sen sohvalle nii peittoparka haisee taas pahalle (toim. huom. puhtaalle). Peitto on taas pilattu pitkäks aikaa. Toi peitto on mulle tosi tärkee. Menee taas tosi pitkän aikaa enne ku saan sen karvattua ja möyhittyä ihanan kissantuoksuiseksi. Aiemmin lutsuttelin aina tota peittoo, eli imeskelin ja natustelin suulla ja samalla nypläsin etutassuilla sitä. Se oli tosi rentouttavaa, mut nykyää ei ehi enää lutsutella, kun joutuu leikkii ton Veikan kaa nii paljo.
(Ihmisen huomautus: olosuhteiden vuoksi alta luovutusikäisenä meille tullut Valtonen oli pienempänä varsinainen lutsuttaja. Aluksi lutsutus kohdistui minuun, mikä ei ollut kovin mukavaa kun kyseisessä tavassa on hieman hammasta ja kynttä mukana, joten nostin kissan aina tuohon huovalle, kun sille iski lutsutusfiilis. Valtonen kehrää vain ja ainoastaan lutsuttaessaan. Tosin tuo lutsuttelutapa on jäänyt miltei kokonaan pois PikkuVeikan tultua meille).

Takaisin toho Ihmisen toimeliaisuuskohtauksee. Sit se pesi mei ruokailupisteen, mikä sai Veikan tosi huolestuneeks. Ruokakupit oli nimittäi noin kymmenen minuttia tiskialtaas ja Veikka pyöri ihan hädissää Ihmisen jalois. Se luuli varmaa ettei meil enää tuu ikinä ruokaa. Veikka on nimittäi tosi ahne syömää.
Sen jälkee Ihmine keräs mei lelut lelulaatikkoo, vaik ne oli just järkevästi sijoiteltu ympäri asuntoo. Eihä sitä kissa voi ikinä tietää millo iskee leikkimistarve ja sillo on hyvä et löytää heti vaik jonkuu nahkahiiren pureskeltavaks.
Nyt pitäs saaha Ihmine äkkii rauhottuu enne ku se keksii ottaa esille sen kamalista kamalimman. Pölyimuriksikin kutsutun möykkäävän keltaisen demonin.
Pitää yrittää saada Ihmine asettuu mei kaa päiväunille, jos vaik nukkumalla se rauhottus.
Terveisin, huolestunut Kissa-Valtonen