Päivähdys kaikille kissoille. Täällä on taas tapahtunut kamalia asioita. Kukkaruukut senku jatkavat putoilemistaa. (Kissojen tietotoimisto taisi raportoida edellisestä onnettomuudesta).
Tänä aamuna kirjahyllyn päältä tuli alas iiiisoo köynnöskasvi iiiisossa ruukussaan. Pudotessaa se kasvi tiputti myäs yhen semmosen hassun mustan patsaan tapasen minkä Ihmine sai joskus ystävältään tuliaisiks ja sit tippu kans yks purkki. Putoava ruukku osu ton Miäs-Ihmisen ääniä päästelevii laatikoihi ja sit lattialle.
Ihmine nukku nii sikeesti, et se ei heränny tohon ryminää. (Toine Ihmine oli just lähteny töihisä). Mut sitku se heräs nii se kävi aika kuumana. Me kissat mentii sitä toho makkari ovelle vastaa ja yritettii selittää sille, et olkkarii ei ehkä niiku kandeis mennä mut meni se sit kummiskii. Ihmine oli iha hermona, mä arvelisin et se vaa säikähti ku se aatteli et me kissat ois voitu jäädä sen ruuku alle.
Ihmine juputti jotain terroristeista ja meso kauheesti ja sit tuli Miäs-Ihminekii kotii ja sehä se vasta sit mekastikii niistä sen ääniä päästelevistä laatikonpömpeleistä. Ne pömpelit ku oli iha multasia ja se joutuu putsaa ne, ku sitä multaa oli menny jostai tuuletus- tai jäähytysreikäsistä sinne musakonee sisällekii.
Sit se keltanen demonikii (toim.huom. siis pölyimuri) tuli kans paikalle ja me mentii turvaa PikkuVeikan kaa keittiön kaappien päälle. Jotekii tuli vaa semmone olo, et iha ku meit kissoi ois taas syytetty asiasta...
 
352234.jpg

Täs kauhistunut PikkuVeikka tuijottaa halogeenisilmillään putoavaa kukkasta.

352238.jpg

Mä nukuin onnettomuuden tapahtuessa, enkä ollu niiku yhtää kiivenny kirjahyllyn päälle räplään mitää kukkasia ja ei nii iso ja painava ruukku näi piänen kissan räpläyksistä siis vois niiku mitenkää tipahtaa.

Mut onneks tilanne alkaa jo rauhottu. Ihmine asettu aloillee ja toine Ihmine läks viäl pikasesti töihisä. Saatii jo kisukarkitkii ja on taas hiljasta ja rauhallista. Ihmine ei jostai syystä soittele ees mussiikkiakaan.
Nyt porukalla päiväunosille.
Vaaratonta lauantaita kaikille kissoille!
Terveisin, Kissa-Valtonen