Se on PikkuVeikkis täs taas, iltaa vaa! Mie taas vähä kirjottelen mei kuulumisii ku toi Valtonen on ollu tosi kiireine. Sen pitää valvoo ikkunoitte ääres ja partsil kaikkii ötököit ja tirpusii. Mie taas enempi oon keskittyny näihi leikkihommii. Nekii on tärkeitä ja jonkuuha on toi Ihmiste iloistuttamine hoieltava.

Meillä kissoilha on erilaisii pualustukeinoi. On vaaralliset hampaat ja paljo terävii kynsii. Mut miulpas on viäl iha oma semmonen pesiaalijuttu. Mie kärsin( tai siis oikeestaa mie en kärsi vaan muut,varsikii Äippä ku mie ain annan pusuja sen naamale) pikkasen pahan hajusest henkityksest. Äippä kysy eläinlääkäriltkii siit ku siäl sillo aikasemmi käytii, se täti tutki miu suuta, mut ei siel ollu hammaskiviä tai mitää muut. Sit ne vaa eppäili et se johtuu siit, et mie vähä hotkin tota ruakaa. Mut pitäähä se syyä ku ruoka on hyvää ja syöminen kivvaa. Vai mitä? ;) Äippä o koklannu kaikenlaisii kissoil tarkotettuja hengenraikastusruakii ja muit mömmöi, mut mie poika se haisen vaa. Hihhihhii. Valtose henki ei haise milleskää, vaik samoi ruakii syyä.
Mut miepäs kirjuuttelin taas semmosen runouven tuasta miun iha iki-omasta itsepualustushenkityksestäni. Ku mius se o aika hassu juttu. Runouven myätä oikei hupaisaa viikonloppusta kaikille kissoille ja kissanmiälisille meitä kaikilta.
Terkuin, PikkuVeikka

Kissojen itsepuolustuksesta
-kirj. PikkuVeikka-

Jos kävis niikii huono tuuri,
et tulis vastaan peto suuren suuri.
Ei sitä vastaan auttais kynnet eikä hampaat,
ja pakoonhan juoksevat vain lampaat.
Mitä sitä pieni kissa tehdä vois,
ettei pedon iltapala ois?
Jos ei ois tassussa tappelukseen tarpeeks papua,
eikä kukaa kuulis vaikka huutais apua.
Sillon ei kuiteskaa ois hätää PikkuVeikalla,
peto lähtis pakoon kuperkeikalla.
Mie oon kissa pieni,
jonka henki haisoo ku mätä sieni.
Sihisisin ilmaa pahaa hajua,
koettelis se pedon tajua.
Pedolla ei ois mitää mahista,
pelkäis se jatkossakii tätä kisupahista.


Iltahetki: Mie väsähin keske laatikkoleikin ja Valtone lällättelee ja näyttää kieltä.