Morjens! Mie taas vähä kirjottelen, ku on ollu kauhian jänskää. Äippä tos kyl meinas kirjotella jotain sen ihmisjuttui, mut mie ku vähä selitin et miul o nii kamalsti kertomist nii se luavutti sit.
Oltii lauantain sit maalla ja siällä oli tosi paljon kaikkee tekemistä. Metsästettii Valtosen kaa ainakii miljoonatrijoonaa kärpäistä ja kaikista parasta---päästii ulkoilee oikei urakala.

Metsästykset tosi meni meil kissoil vähä piälee, ku Ihmine joka roikku siäl hihnan toises pääs oli nii hidas ettei saatu mitää kiinni. Ja jos päästiikii lähelle lintuu tai jotain muuta saalista, nii vaanimisest ei kyl tullu mitää, ku Ihmine rymisteli nii kovaa, et joha siin kuuro tirpunenkii tajus lähtii karkuun.
Miule meinas käyvä muuten vähä pahasti ulkoilles. Semmonen raakkuva tirpunen karju ja mekasti puus ja Äippä ei ehti tehä mitää ku mie ampasin kaik hihnoineni niin ylös ku pääsin. Sit tiätty se hihna otti kii ja jäin etutassuil roikkuu yhtee oksaa. Sain sit pungerttuu itteni siihe oksal ja tipahi toisel puolel. Vähäks oli noloo ku roikuin siin sit sillain valjaissa kainalostain hihnan varas. Äippä mekasti, mut pelasti sit miut siit kiipelist.
Sovittii Äipän kaa ettei kerrota Valtosel tai kenellekää muullekaan, ku miut vähä nolotti koko tapaus. Mut vähän myähemmin mie sit kerroin kuiteskii, ku unohin olla nolo.

Nyt on taas tosi väsy olo, pitää levätä paljo et jaksaa taas ulkoiluttaa Ihmisii ku päästää päästäisenä kuulema taas sinne maalle. Siistii. Miu pitää vaa reenata tuot kiipeilyhommaa vaik tos vaatenaulakos tai Äipän kylpypyyhkees.
Hyviä öitä!
Toivottelee, PikkuVeikka


 Mie oon viälkii vähä väsy tost kaikes ulkoiluharrastuksest