Hassu aamu. Törmäsin työmatkalla Tuttavaan aikojen takaa. Tämä heppu oli aikoinaan hyvin suosittu,  koska hän soitti kitaraa, oli hauska (ja hauskannäköinen) ja omisti hienon avojenkin. Ja auliisti ajelutti kavereidensa kanssa meitä silloisia pikkulikkoja kaupungilla, kun jonnekin piti vaan päästä ja ikä ja /tai rahat eivät riittäneet baareihin. Heppu haki myös meille päihdyttäviä juomia aikuisten namikaupasta, kun ikä ja / tai rahat eivät riittäneet humaltumiseen. Vaihdeltiin siinä pakkasessa hytisten kuulumisia. Tuttavalla tuntui elämä lähteneen valumaan alaspäin ja hän näytti jotenkin kovin kuluneelta. Samoissa porukoissa pyörineistä (silloisista ) nuorista miehistä on jo muutama päätynyt mullan allekin ja toiset yrittävät kovasti jatkaa aina vain samaan malliin vallatonta elämää.

Pähkäilin asiaa Suolakaivokselle päästyäni. Tapaamani Tuttava on noin 10 vuotta itseäni vanhempi ja herätti pahennusta, kun silloin takavuosina jo miehiksi luettavat tyypit pyörivät hyvin nuoressa naisseurassa. Täysin ymmärrettävää paheksuntaa jossain mielessä, mutta toisaalta aloin tässä miettimään kuka se oikeastaan hyväksikäytti ja ketä. Vastineeksi käyttämästään ajasta, rahasta ja bensasta Tuttava kumppaneineen sai...hmm.. niin mitä? Hengailua syvällisessä teiniseurassamme, kikatusta ja käkätystä. Muutaman kerran saattoivat sankarit nähdä jollain rantareissulla nuoria naisia uima-asuissaan. Ja siinä se sitten olikin. Oikeastaan silloisia älyttömän hyviä tyyppejä muistellessa tulee mieleen lähinnä, että sankarit olivat oikeastaan aika reppanoita ja touhuilut lähinnä säälittäviä. Hassuja aikoja kuitenkin.

-ei enää teini-Mörkönen-