Morjestus! Tultiin sitten takaisin mummolamatkaltamme siältä maalta. Arvatkaas onko pikkasen väsy olo sekä miulla että Valtosella. Ei oo jaksanu ees kunnon iltarallia juaksennella ku pitää nukkua niin kovasti. Päästii joka päivä siäl maalla ulkoilee moneks tunniks. Sit tapahtu kaikkee jännää. Ensinnäkii mie pääsin kaks kertaa karkuu ku valjakset luikahti pään yli. Ekaks mie oli iha innoissani ja menin yhen aitan alle minne ei valjaksien kaa pääse, ku hihnas roikkuvat Ihmiset ei mahu sinne. Mut sit miut rupes vähä jänskättää ku huamasin, et olinkii iha ypi-yksin siäl aitan alla. Hoitelin aika tyylikkäästi ton tilanteen. En nimittäi paljastanu et miut pelotutti vaan tulin muka leikkii yhen Ihmisen heiluttelemalla risulla.

Toinen jänskä juttu oli semmone piikkipallo mikä hyäri yks ilta siäl puutarhassa. Mie aattelin et se on kaktus ja meinasin vähäisen jo mennä mutustelee sitä, mut sit se piikkipallo läkskii liikkumaa. Ihmiset sano sitä siiliksi. Mie aattelin nimittää sen Piikkikseksi.Yritin leikkii sen kaa, mut se kaveri meni vaa semmoselle piikkikerälle. Aikani yritin sitä houkutella leikkii, mut se vaa nökötti siin piikkikeränä. Sit mie kyllästyin. Aika tylyy olla vaa piikit pystys ku toine haluis leikkii.  Naapurin kissa kävin kans siel hengailees. Mut sit Valtosen piti ajaa se pois, ku se tuli vaa koko ajan mein reviirille ja kiehnäs ja merkkaili pukkailemalla paikkoja. Vaik se kummiskii o mein mummola.

Sit ku Äippä ja Miäsihmine tuli hakee meit kotsaa, ni mie iloistuin iha kamalasti Äipän näkemisestä. Kurisin ja hurisin Äipän sylis ja nualin sen naaman. Äippä tais iloistuu kans ku mie olin nii iloinen. Sit käytii viäl pihal juaksemas. Toi miu ohjaama Äipän kuntoharjoittelu on tainnu tuattaa tulosta. Äippä jakso juasta iha kamalasti. Ite asiassa miult vähäse petti kunto ja piti iha läähättää.   Maalaisaiheinen runous tulee myähemmin, kuha mie oon täs vähä leppäilly.

Terkuin, PikkuVeikkis

580420.jpg

Suosikkihiiri ois ny niiku kuallu. Lähettäskö jo takas maalle?