Antero, menestynyt ahven

Antero ei saanut elämältä kovinkaan hyviä eväitä. Sen ollessa aivan pieni, muutaman sentin mittainen tirrikkä, saivat molemmat vanhemmat surmansa eräiden pilkkikisojen yhteydessä. Antero joutui isävainaansa Anselmin tädin Adalmiinan hoiviin kaikkien parinkymmenen sisarensa ja veljensä kanssa.
Elämä pohjamudissa oli karua ja ilotonta, niinpä Antero vaikeassa murrosiässään sai teiniangstikohtauksen ja ui tiehensä.
Aluksi Antero pyöri muiden nuorten ahventen piireissä, mutta ei koskaan kokenut tätä pinnallista parvea omakseen. Anteron pienet kalanaivot kaipasivat filosofillisia keskusteluja ja sen kidukset huusivat syvällisyyttä elämän tyhjyyteen. Muut nuoret ahvenet eivät tätä tajunneet. Niitä kiinnosti lähinnä tuleva kutuaika, rantavesissa hengailu ja läheisen oluttehtaan päästövedet, joista sai kovin mukavia viboja. Turhautunut Antero katsoi parhaaksi jälleen polskia muille vesille.
Antero etsi pitkään itseään ja paikkaansa järven yhdyskunnassa. Jossain välissä se ryhtyi vaihtoehtoahveneksi ja kieltäytyi matojen ym. lihapalojen syömisestä ja eli pelkällä planktonilla. Näissä alternative-porukoissa sankarimme tapasi ruutanan nimeltä Raili ja monien henkevien keskustelujen jälkeen näiden kahden yhdessäolo muuttui seurusteluksi. Jonkin aikaa elämä oli auvoisaa. Antero uskoi kaiken olevan hyvin, mutta sitten Raili särki illuusion. Se halusi erota Anterosta. Raili vakuutteli, että syy oli sen ja Anterossa ei ollut mitää vikaa. Raili vain ei halunnut sitoutua niin nuorena. Myöhemmin Antero sai selville, että Raililla oli ollut intensiivinen suhde erään kiisken kanssa.
Antero masentui täysin. Se oli jo suunnitellut tulevaisuutta Railin kanssa yhteisessä kivenkolossa hyvällä asuinalueella, paria poikasta ja lemmikkivesikirppua. Railin romutettua nämä haaveet Antero kellui pari kuukautta kaljatehtaan päästöjen tuomassa unohduksessa, mutta sitten se teki päätöksen. - En jaksa enää: Antero ajatteli. Onneton ahven päätti tehdä itsemurhan. Se ui yön pimeydessä erääseen katiskaan ja jäi odottamaan maallisen, tai oikeastaan vetisen, vaelluksensa loppua.
Jos katiskan omistaja, kesälomaa viettävä pankinjohtaja Rösönperä olisi tullut ajoissa tyhjentämään pyydyksiään, Anteron tarina loppuisi tähän. Mutta kuten me kaikki tiedämme, pankinjohtajat nukkuvat lomilla pitkään. Niinpä Rösönperän naapuri, työtön ja alkoholisoitunut ex-ravintolamuusikko Saastamoinen ehti ryöstökalastusreissullaan ensin. Saastamoinen noituiensin nähtyään vain yhden kalan katiskassa. Mutta sitten hän otti Anteron käteensä...mies ja ahven katsoivat toisiaan ja tunsivat suunnattoman yhteenkuuluvuuden tunteen.
Anterosta tuli siis Saastamoisen lemmikki ja ainoa ystävä. Se sai majapaikaseen kylpyammeen. Päivät pitkät Saastamoinen soitteli surullisia melodioita saksofonillaan ja kertoi Anterolle elämäntarinaansa. Antero taasen huvitti miestä temppuilemalla kylpyammeessa. Kävipä niin, että ahvenen iloittelu piristi Saastamoista ja tämä ryhdistäytyi. Lopetettuaan päivittäisen kupin kallistelun hän sai töitä. Hänen oli päästettävä Antero järveen vapauteen, sillä kiertävän muusikon olisi mahdotonta huolehtia ahvenen hyvinvoinnista. Herkkien jäähyväisten jälkeen Antero ui kohti auringonlaskua ja uusia seikkailuja. Elämä kylpyammeessa oli saanut Anteron rentoutumaan ja jälleen visioimaan tulevaisuuttaan.
Anterosta tuli eräässä satamassa kelluvan terassilaivan myynninedistämisahven. Ihmisten nautiskellessa juomiaan laivalla Antero esitti erilaisia temppuja, kuten taitouintia ja uhkahyppyjä. Anterosta tuli hyvin suosittu ja pian sille viskeltiin erilaisia herkkuja laivan kannelta. (Niitä myytiin terassin baaritiskillä). Eihän Antero kaikkea jaksanut syödä, joten seuraavan talven se rekrytoi muita kaloja itselleen töihin. Koulutuksen jälkeen erilaiset järven elävät huvittivat terassin asiakkaita ja Antero eleli mukavasti osinkotuloillaan uuden puolisonsa Laila Lahnan kanssa. Näin Anterosta tuli järven menestynein yksityisyritäjä. (Lukuunottamatta erään kieron mateen pyörittämää suojeluraha- ja verkkojen sekä syöttien ryöstelypalvelua).
-Mörkönen-