Työmatkalla edelläni hyppeli ja pomppi Hilpeä Teini. Sillä oli raidalliset sukat, pörröinen tukka ja punainen laukku. Ja se pomppi iloisesti kuin pahaa-aavistamaton ekaluokkalainen ensimmäisellä kouluviikolla, ennen kuin totuus koulun ankeudesta on paljastanut. Huolestuttavaa, mihin on kadonnut vanha kunnon teiniangsti ja -depressio?
Jos totta puhutaan Hilpeä Teini sai minutkin hyvälle tuulelle ja katselin puiston läpi kulkiessani suuria lehtikasoja. Houkutus loikata niihin oli suuri, mutta harmillinen itsekontrolli pilasi taas tuonkin ilon. Ja valkotakkiset sedät tai tädit olisi varmaan hälytetty paikalle, jos Mörkösen olisi nähty sinne pomppaavan. Ihan tylsää olla aikuinen.
Poikkeuksellisesti sain toisen hyvän tuulen kohtauksen samana päivänä. Oltiin virkistäytymistauolla Suolakaivoksen suitsukepaikalla Kollegan kanssa, kun taivaalta leijaili ensimmäiset lumihiutaleet. Hiutaleita leijaili harvakseltaan, vain muutama orpo yksilö ja ne sulivat heti pois, mutta yhtä kaikki tuli hervoton tarve jahtailla niitä kieli ulkona, niin kuin aikoina ammoisina. Ehdotin tätä hiutaleiden jahtailua Kollegalle, mutta ei onnistunut ylipuhuminen. Sitä vain otti kuulemma päähän, jos joutuu jo vaihtamaan talvirenkaat. Ja saman aikaisesti ne orvot lumihiutaleet jo loppuivatkin. Tylsää.
Loppujen lopuksi on hemmetin tylsää olla aikuinen. Jos ensi lauantaina arpovat vihdoin ja viimein oikeat lottonumerot, taidankin ryhtyä kylähulluksi ja hullutella keskenäni koko päiväisesti.
Kohta uikkishalliin leikkimään silakkaa ja sitten ansaituille viikonlopun herkkuostoksille :)