Oli ankeista ankein loppuviikko, jota tuo masentavan harmaa ja sateinen sää vielä huipensi. Eräs Kollega sai vakavan sairaskohtauksen ja on tällä hetkelläkin sairaalassa ja sen jälkeen varmasti piiitkäään sairaslomalla. Huolestuttaa tämän äärimmäisen mukavan työkaverin puolesta (oikein pikaista paranemista ja hyvää vointi vaan hänelle!) ja muutenkin loppuviikko meni yleisessä häsellyksessä töitten ruuhkautuessa. Onneksi ensi viikolla on tulossa tuttu sijainen, ettei koko Nipotusosasto vajoa kaaokseen. Varsinkin kun vuoden vaihteen hässäkkä alkaa jo nostella päätään. Minkä ihmeen takia vuotta pitää vaihtaa joka vuosi?

Muutenkin on ollut jokseenkin ankeat tunnelmat kattiskoiden hyvistä piristysyrityksistä huolimatta. Miäs painaa ylipitkiä päiviä ja kotiovesta sisään astuttuaan alkaa puhelin (siis Miähen, minulle soittelevat lähinnä puhelinmyyjät) laulaa. Tekisi usein mieli liipaista puhelin alas parvekkeelta. Varsinkin, kun suurin osa puheluista koskee ongelmia, jotka soittajat voisivat ihan itsekin ratkaista. Jos vain vaivaantuisivat kokeilemaan sellaista erikoisuutta kuin ajatteleminen. Mutta siitä voi tulla vaikka pää kipeäksi.

Taitaa mennä ihan märisemiseksi. On aika napata kattiskat kainaloon ja ottaa päiväunet.
-ankea Mörkönen -