Ihan kuin räkätauti ei olisi riittänyt. Nyt pitäisi valmistautua juhliin. Juhlissa on ihmisiä, joiden puheenaiheet pyörivät lähinnä lasten, sisustuksen, itsellä täysin tuntemattomien ihmisten ja kalorien ympärillä.( Miehillä on helppoa, ne ahtautuvat saunaan ja juovat kaljaa). Selviytymis-strategia pitäisi kehitellä pikaisesti. Kyselin jo Miäheltä, että mitä ihmettä minä siellä oikein teen? Vastaus oli, että syöt vaikka ja katso töllöä. Sitä voisi kyllä tehdä kotonakin. Ilman pakonomaista sosiaalista keskustelua.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Mikähän noista edellä mainituista olisi turvallisin puheenaihe? Lapsista minulla ei ole mitään sanomista, muukalaisten asioista vielä vähemmän, joten vaihtoehdoiksi jäävät sisustus ja kalorit. Kalorien kanssa tietysti voisi näyttää esimerkkiä, siitä että neljänkymmenen kilon jälkeenkin on elämää. Voisikohan sisustuskeskusteluun osallistua sillä äärimmäisen kiintoisalla faktalla, että ostimme joku aika sitten uuden kynnysmaton? Pystyykö kynnysmatosta kehittämään tarinaa koko illaksi? Tykkäänhän minäkin siitä, että kotona ovat huonekalut sun muut sellaisia mistä minä pidän, mutta ei siinä mielestäni ole sen suuremmin keskustelun aihetta.

Kumma miten joidenkin ihmisten kanssa ei millään keksi mitään puhuttavaa. Kyseessä eivät ole ihmiset, joita vastaan minulla olisi mitään, joten aikaa ei voi viettää kettuilemalla. Sitä vain on jotenkin niin eri aaltopituudella, että kaikkinainen keskustelu jää sellaisen tyhjänpäiväiseen ja puuduttavaan "on ilmoja pidellyt"-löpinään. Toisaalta on aika todennäköistä, että minä olen taas näitten naisihmisten mielestä niin omituinen, että minulle ei sitten millään keksi mitään sanottavaa… ;)

Tietysti jäljelle jää vaihtoehdoiksi myös kunnon kännit ja kotiin jääminen tautiin vedoten. Taudin runtelema roppani ei taida olla alkkomahoolikunnossa, joten ehkä sitä tulee käytettyä hyväksi räkispöpöä ja jäätyä kotiin nukkumaan.