Nauskista vaan kaiki kissat! Tänä aamuna oli kyl ältsin hauskaa. Nii hauskaa oli viimeeks sillo, kun Valtonen jäi jumii uutee luukulisee kisuvessaa. (Ai nii, mut siitähä ei saanu puhuu). Eile Ihmiset söi pähkinöitä ja sit niist tuli semmosii kuorii.
Ihmiset luuli vieneensä kaiki kuoret roskiin, mut yks kuori olikii pudonnu lattialle ja mie löysin sen tänään. Siis iha maailman paras lelu. Jahtasin koko aamun sitä kuorta ja kantelin sitä välil suussa uusiin parempii leikipaikkoihin. Mut sit se hävis. Mie etin sitä tosi pitkää ja Äippä yritti kans auttaa ja sörkki tuolt sohvan alta, kun sinne ain jotekii joutuu mei leluja. Mut pähkinänkuorta ei löytynyt mistää. Ja kaikki muut kuoret oli jo viäty pussis tonne ulkoroskiksee. Harmittaa. Mut ei sitä pähkinää löydy mistää. Ollaa koko aamu etitty porukalla sitä. Höh.
Äippä rupes muute puhuu, et taitas olla mein matokuurin aika. Miust se on iha kivaa, ku se matolääke on oikeestaa iha hyvänmakusta. Viimeeks söin sen sillai, et Äippä liotti sen veteen ja tarjoili isosta lusikasta ja mie söin. Valtonen ei pidä matolääkkeestä. Se haistaa sen vaik se olis mihin ruokaan piilotettu ja jos Ihmiset yritää tunkee sitä taplettii sen suuhu, ni Valtonen taistelee vastaa ku lejoparti.. eiku lejobra..no, siis semmonen tosi iso kissapeto. Valtone söi viimeeks sen lääkeen Äipän kädestä vaniljajätskii sotkettuna. Mie oisin kyl halunnu autaa ja oisin voinut syyä sen Valtose osuudenki, mut en saanu jostai syystä.
Valtosta ottaa varmaa tuo matokuuri siks päähä, ku sillo ku se oli ihan piäni pentu ja muutti tänne Ihmiste luo asumaa nii sitä ruvettii sanoo Mato-Valtoseks ku sil oli matoja. (O-ou, tästäkää ei varmaa ois saanu kirjotaa, toivotavasti Valtone ei suutu).
Leikikästä viikonlopua!
Toivoopi: PikkuVeikka