Moi kaiki pinet ja vähä isomatki kissat. Mie oon Veikka, kohta puli vuota. Miuta sanotaa kans Pikkuveikaks tai -veljeks tai Käppänäks tai Pikkukissaks. Miä aateli et keron vähhän ittestäni ko toi Valtoneki o kirotellu tänne.
Ekaks mie asuin maalla mis oli tosi paljo kissoi ja miul oli vähä nälkä ko ne kaik oli isompii ja söi miunkii ruuat, sit muutin tänne kerostaloon ton KissaValtose ja noite ihmiste luo asumaa. Tääl o kivaa, niipä mie kerhää eiku kehrää hurisen melkkei koko aja. Mie tykään syödä, leikkii ja ola sylissä nukumassa ja autan kovasti kotitöis.
Kera ei olllu kivvaa, mie ko tei puutarhahommii kukaruukussa ja oli vähäse multanen. Sit jouuin veskidutuksee. Tos kuvas mie oon hakees uimalasei kesken sen kidutukse. (Tai kiipeilee hädissään seinille, toimituksen huomautus). Mut sit ihmiset kuivas pyyheellä miut ja rupesi taas sit kehrää.
Mut ny mie meen leikkimää. Lainasin aamul kaapist sulapalloo (sulkapallo) ja piiloti sen. Ja ny ihmine etii sitä. Hurr-rrr-rrr-rrr vaa kaikile!
Teveisin, PikuVeikka