Mistäköhän johtuu ihmisen tarve selitellä toisille tekemisiään tai tekemättä jättämisiään?
Piti leikata kuolinilmoitus sanomalehdestä talteen. Äkillisen siivouskohtauksen aikana tuli kuitenkin vietyä piiiiitkäästä aikaa lehdet keräyslaatikkoon ja niinpä sitä oli sitten iltahämärissä lähdettävä dyykkaamaan päivän lehti takaisin. Äsken huomasin selittäväni rappukäytävässä (tapahtuman nähneelle) naapurille monisanaisesti ettei meillä ole tapana hakea päivän uutisia roskiksista vaikka sukellus keräyslaatikkoon varmaan oli siltä näyttänytkin. Oikeastaan minulle on ihan sama luuleeko naapuri Mörkösen harrastavan säännöllisesti roskissukelluksia, mutta siinä sitä vain seli-seli-seliteltiin.
Jokin sisäänrakennettu selitys-aparaatti varmaan ihmisessä on. Vaikka voisi vain helposti todeta että, näin sitä sitten tuli tehtyä. Ja monasti selittely vain pahentaa tilannetta. Jos vaikka tulee onnitelleeksi tuttavaa tulevasta vauvasta ja saa vastaukseksi kuulla toisen olleen vain ollut tiiviisti ruoka-aikaan kotosalla. Mitä siinä enää selittely auttaa. Sanottu mikä sanottu.
-Mörkönen-