Moi kaikille! PikkuVeikka täällä taas pitkästä aikaa. Joulu on oli sit kiva, oltiin maalla ja päästii ulkoilee ja tutkii joulukuusta ja repii paketteja. Ja muisti se joulupukki-tyyppi meitä kisujakin. Saatii kisukarkkei ja uusia lelujakin. Tosin uusi nahkahiiri on jo kyl menettäny häntäsä ku Valtone otti sen käsittelyy, mut hyvi sil voi leikkii vaik onkii hännätön. (Siis se hiiri o hännätön).

Tultii keskiviikkoiltana kotii ja sit torstaiaamuna miut pakattii taas kisukoppaa. Mie olin iha sillee, et jee mennää taas maalle, vähä kyl huutelin autossa, kun Ihmiset unohti Valtosen. Mut arvatkaas mitä? Ei me mihikää maalle mentykää, vaa sinne elläinlääkärille. Siel oli aika jänskää. Odotushuonees oli toinenki kisu ja se huuteli ja mourus koko aja. Mie vaa pari kertaa sanoin "kurrr" Äipälle, ku aattelin et se vois päästää miut sielt kopast ku siäl oli jo vähä tylsää ja oisin hyvin voinu joutekseni tutkiskella paikkoja. Mut ei se päästäny. Sit mentii sinne elläinlääkärin luo ja pääsin pois kopasta. Elläinlääkäri nauro miu korvalle, ku siin on pihkaa, joulukuusessa suorittamieni tutkimusten jäljiltä. Sit se lääkäri tökkäs miuhu pari piikkiä ja sit mie menin iha ite takas sinne koppaa. Kattelin vähä syyttävästi sitä elläinlääkäriä, ku ei oo kivaa et tökitää piikeil toista. Mut sit myö lähettiiki jo kotiin ja Ihmiset kehu kovasti ku olin niin reipas ja kiltti enkä yhtää yrittäny tappaa elläinlääkäriä enkä rääkyny niiku Kissa Valtonen sillo ku se sai rokotukset. Kotona sain sit kisukarkkia ja rupesin taas hurisee.

Mut sen verran oli kyllä rankkaa toi jouluviatto, et me ollaan Valtosen kans nukuttu iha urakalla. Välillä vaan jakso sen verran liikku et vaihto nukkumapaikkaa. Ku maalla ei malta oikei nukkuu ku on nii kamalasti tekemistä. Tänä aamuna vasta rupes oikei kunnolla kisurallittaa.
Kivaa viikonloppusta kaikile ja Neiti Valtoselta kovasti terkkuja kaikille!
Terkuin, PikkuVeikkis