Kiireinen lauantai.  Sosiaalinen elämä löysi yllättäen tiensä minunkin luokseni. Kävin kaupungilla ihmettelemässä lumi /räntäsadetta Ystävän kanssa ja sitten vielä vierailulla yhteisen ystäväperheen luona. Mukava oli nähdä pitkästä aikaa :) Suuta kuivaa kaikesta puhumisesta ja hekottamisesta.

Illalla pitäisi vielä suunnata syntymäpäiville. Pippalointi ei kyllä innosta alkuunkaan. Juhlat lienevät sellaiset, että tuntee astuneensa aikakoneeseen, joka on vienyt takaisin vuosien takaisiin aikoihin, jolloin sitä jaksoi vielä itsekin olla koko ajan menossa ja juhlimassa. Jossain välissä sitä vain kyllästyi, väsyi olemaan hauska ja menossa, huomasi ettei todellakaan maailma kaadu siihen vaikka jääkin jostain kinkereistä pois. Samalla katosi suurin osa tuttavapiiristä, ei liene kovin suuri menetys :)
Nyt kun tapaa sen aikuisia tuttuja, tulee oikeasti sellainen olo että on joutunut siihen maagiseen aikakoneeseen. Osa porukasta jatkaa vuodesta toiseen samaa rataa. Ihan kuin ei mikään olisi muuttunut. Siinä tulee itselle sellainen vanha ja väsynyt olo. Täti ei enää jaksa, muitten vuoro olla hauska. Onneksi kuitenkin nuo samat vanhat kesto-Ystävät isolla Y:llä pysyvät.

Kissat näyttivät nyrpeää naamaa, kun tulin äsken kotiin. Varsinkin Isokatti. Se kun on tottunut siihen, että viikonloppuisin on aikaa ulkoilla ja nukkua syliissä päikkäreitä. Meni kissaparan päiväjärjestys ihan sekaisin, kun ampaisinkin liikenteeseen. Taitaa olla maitonappi-lepyttelyn aika. Pikkukatti sentää kehrää jaloissa, tosin se taitaa kehrätä koko ajan. Onkohan se ihan terve?

Äh. On kai se pakko käydä kaivamaan jotain juhlavampaa vaatetta ja yrittää tehdä jotain hienostusyrityksiä tälle naamalle. Äh, äh ja äh. Jos vaikka kokeilisi piristyä punkkulasillisen kanssa.