Viettäessäni rentouttavaa istuntohetkeä Suolakaivoksen vessassa, kuulin järkyttävän keskustelun käytävästä. Suuri Päällikkö ja Sadan Päämies hautoivat julmaa suunnitelmaa Suolakaivoksen raatajien päiden menoksi. Istuin aivan hiljaa ja kuulin suuren osan tästä sadistisesta keskustelusta. (Selityksenä sen verran, että suosikkivessani on huonosti äänieristetty ja käytävään jumiutuvat juttelijat harvoin tajuavat tarkistaa onko vessa varattu ja olisiko syytä hiljentää ääntä).

Jokatapauksessa suunnitteilla on jonkinlainen Suolakaivoksen tiettyjen osastojen hengenkohotus- positiivisuus-naminami ja bumtsibum-viikonloppu jossain hornan kuusessa. Siis hei, kyllä ainakin tämä tyyppi keksii viikonloppuinaan ohjelmaa ihan itsekin ilman, että minut pakataan Suolakaivoksen bussiin kymmenien kohtalotovereiden kanssa ja kuljetetaan käymättömiin korpimaihin jonnekin Survival-henkiseen seminaariin. Siellä sitä sitten oikein tihkuttaisiin positiivisuutta ja majailtaisiin ankeissa neuvostoajalta peräisinolevissa parakeissa vailla kunnon yöunia. Retken huipennuksena tietenkin olisi joku ekstriim-kokemus (benji-hyppy Rösönperän rotkoon tai vastaavaa) ja tästä kokemuksesta / koettelemuksesta eloonjääneet sitten palkitaan ilmaisilla viinaksilla ja lenkkimakkaran pätkällä. Ilmaiset viinakset sitten kohottaisivat tunnelmaa ja henkeä...ehkäpä ihan nyrkkitappeluihin saakka.

Mahakin meni ihan sekaisin, kun kuulin tästä. Onneksi olin jo siellä vessassa. Mitähän tässä pitäisi tehdä? Varoittaa muita, tungeta työryhmään (joka kuitenkin perustetaan suunnittelemaan vapaa-ajan riistoretkeä ja yrittää vakuuttaa kaikki siitä, että parasta hengenkohotusta olisi vaikkapa ylimääräinen lomapäivä koko porukalle...tämä tuskin onnistuu sillä en ole kovinkaan vakuuttava) vaiko pelastaa vain oma nahkansa ja sairastua sinä viikonloppuna vaikkapa malariaan?