Koska totesin aamulla muistuttavani jo enemmin ihmisolentoa kuin toispuoleista hamsteria ja kykeneväni tuottamaan suhteellisen ymmärrettävää puhetta, suuntasin Kaivokselle. Eräs harmillinen pikkuseikka paljastui äsken. Vasen puoli leukaa on yhä kipeä, joten en voi retkottaa perinteisessä puolimakaavassa työasennossa, jossa retkotetaan koneen äärellä vasempaan käteen nojaillen. Pitää istua ihan oikeassa ergonomisessa asennossa. Tylsää. Tulee suorastaan virallinen olo.

Säälipisteitä sentään tuli hiukkasen verisellä hammaskertomuksella. Olisi tarinan tehostamiseksi varman pitänyt ottaa ne hampaat mukaan. Ehkä huomenna sitten. Sain nimittäin hammaslääkäriltä viisurit pussiin ja en ole vielä keksinyt mitä niillä oikein tekisin. Ehkä sijoitan ne vitriinikaappiin lepäilemään jollekin arvoiselleen tyynylle kohdevalaistuksessa. Tai sitten teen niistä kaulakorun. Koru saa vielä täydennystä, sillä operaation jälkeisessä sankarillisessa olotilassani (päänsisäisessä jukeboxissa soi taustalla samanlainen sankarimusiikki kuin elokuvissa konsanaan) varasin kuukauden päähän ajan toisen puolen viisureiden poistoon. Ehdotin Miähelle, että se voisi saada yhden hampaan mukanaan ja esitellä sitä sitten sopivissa tilanteissa: "Ei ole tapana kannella valokuvia lompakossa, mutta katsokaas! Tässä on naiseni hammas!" Miäs ei innostunut asiasta. Kummaa?

Nyt kokeilemaan syömistä, Buranan voimalla.

-Mörkönen-