Terve! PikkuVeikka täällä. On tapahtunu suuria asioita. Oon iha hirmuisen iloistunut, trallallallaaa...miust on tullu metsästyskissa kans, eikä Valtone voi enää sanoo et mie en tiiä metästyksest yhtikäs mitää. Mie sain tos viikonloppuna ku oltii maalla ihan ensimmäisen oma saaliin. Maalla tuli jostain kolosesta hiiri keittiöön ja mie metsästin sen. Tai siis Ihmiset siäl maal herätti miut ekana, ku olin just päikkäreil keinutualis. Vähänkö oli hiano hetki! Olin kyl ekan varma et näin unta, mut kyl se totta oli. (Äippä kyl sano et sen kävi sitä piäntä hiirtä surku, mut Äippä on semmone herkkis nois metästysasiois). Mie olin nii jänskätyksissäni, et juaksin ympäri taloo se hiiri suus ja vähäse murisinki ku Valtone meinas tulla liika lähelle. Valtosta varmaan pelotti ku nii kovasti murisutin. Jostai kumman syystä Ihmisiä nauratti se miu hiiriralli ja murina.
Sattuki sopivasti ku Vincent, kova kolli itsekin, myäns miulle tommosen komian arvonimen. Kiitos Vincent, Veikkis iloistui taas. Mie haluun myöntää ton kunniamaininnan kaikil koville kolleille joilla ei sitä viäl oo.
Terkuin, PikkuVeikka--suuri metsästäjä
Moi! Neiti Valtonen täällä! Kun tuo Pikkukatti sai tuon kollikunniamaininnan,niin miepäs lisään tämän Wauhtitassuilta tullee prenikan. Kiitos kaverit ja kesäisiä päiviä teille! Tämäkin tunnustus kaikille kavereille joilla sitä ei vielä ole. Ja aurinkoista kesää!
Sitten pikkulisäys tuohon Veikkiksen hehkutukseen. Se hiiri oli oikeasti ihan minisellainen ja höperö. Juoksi suorastaan Veikkiksen suuhun. Ehkä se ei oikein nähny ja kuullu mitää se hiiri. Enkä mie todellakaan aikonu sellaista kääpiöhiirtä mennä Veikkikselt viemään, niin piänest hiirest nyt jaksa aikuine kissa innostuu. Enkä todellakaa pelänny Veikkiksen murinaa, luulin vaa et se kehrää jotekii oudol äänel. Itse metsästin paljon suuremman hiiren myöhemmin taitavalla tassuotteella uunin takaa, mut meikäkissallehan nuo saalistusjutut on jo vanha tuttu juttu. Hehkuttakoon poika nyt ;)
Terkuin, Neiti Valtone
Kommentit