Moi kisut! Veikka täällä. Nyt onkin tapahtunut ihan hirveän karmean kamalia. Äippä sai taas päähänsä sen matokuurin (siis tarkotin et Äippä muisti mein matokuurin eikä saanu matolääkettä tukkaansa tai muute päähäsä) ja nyt meillä on nälänhätä. Eilen Äippä sai ängettyä sen matolääkkeen hyla-kerman sekaan ja vahingossa tais tulla syötyä se. Tän päivän satsin oli piilotettuna kisuruokaan. Oikeestaa miusta se matolääke ei ny nii pahaa oo, pienenä söin sen aina veteen liotettuna lusikasta, mut sit hoksasin ettei Valtone syö hevillä matolääkettä ja Valtone kuiteskii on aika fiksu kisu, joten en miekää sit voi syyä sitä.

Aateltiin jo et eihä täs oo hätää eikä mitää. Jätetää vaa kisuruoka syömäti ja napostellaa raksuja, mut siinä se kamaluus sit olikin. Raksukuppi oli hävinny. Sitä ei löytyny yhtää mistää vaik kui etiskelin. Mie en oo syöny ny raksuja tai muutakaa tosi pitkää aikaa ja alan olla jo iha riutunu nälästä. Pakko vissii koht syyä sitä matokuuri-kisuruokaseosta. Aamulla kävelin iha koko ajan Äipän kannoil ja pyytelin nätisti: "Anna nyt pari raksuu, heii-ii, Äippä kiltti killisilmä, vippaa muutama raksu" Mut ei. Ällö matoruoka vaa möllötti siinä mei ruokapaikalla eikä muuta tippunu. Tää on kyl iha kamalaa. Jouluje välipäivinä mie meen kuulemma elläinlääkärille. Tällä kertaa miulta ei leikata mitää palleroita pois (tosi ei ne oo viäl kasvanu takasiikaa sen viime kertasen elläinlääkärireissun jälkee) vaa elläinlääkäri antaa rokotuksen. Valtone kehotti taisteleen yhtä raivokkaasti vastaa ku se, mut en oo iha varma mitä se tarkotti. Ehkä Ihmiset järkyttyy jos mie en hurise siäl lääkärillä niiku yhtää. Ja sit ei tuu mitää tyhmäpyhmiä rokotuksii.

Tällee nälkäsenä ei oikei suju leikkikää. Taian mennä nukuksii ja oottaa josko Äippä kohta tulis kotii ja antais kissoille ruokaa.

Terveisin, järkyttyny PikkuVeikka