Eile kävi tosi pelottava juttu. Kaapist tuli esii se hirrveetä ääntä pitävä peto, mikä imasee iha kaike suuhusa. Keran miun leluhiiriki joutu sinne.

Me mentii Valtosen kaa sänkyn alle piiloo. Sit se mekastus lopu ja Valtone meni jo esii, mut miuta pelotti vaa nii kovasti et jäin sinne nurkaan nökötää. Siäl mie sit viel nökötin, niin tapahtui iha kauheita. Se peto tulikii sinne samaa huoneesee ja alko kolistela sine miun nökötysnurkkaa. Mie sihisin ja murisin ja olin iha pörhee, mut se peto vaa läheni. Peloti ihan kauheesti. (Yleesä mie en siis pelkää mitää, mut toi peto on nii vaaralinen, ett sitä kandee pelätä...Valtoneki sano,et ei oo yhtää noloo paeta petoa). Mut sit yhtäkkii se pedon meteli loppu ja Äippä tuli katoon mis mie oon. Miuta peloti ni kovasti et mie iha vapisin, kun se peto oli melkei nielasu miut sinne mahaasa mihi kera joutu se hiirikin.

Mut Äippä otti miut sylii ja juteli kaikee mukavaa. Toi Miäs-Ihmine jäi sit sinne makkarii taistelee sen pedon kaa, mut Äippä pisti vaa ove kii ja piti tosi pitkää sylis. Sit ei enää pelotanukaan. Rupesi taas hurisutaan. Ja sit Ihmiset anto viä iltaruuaks meile kissoillekii semmosta hyvää lihaa mitä ne sit söi itekii. Vaik omat liha-annoksesa ne pilas kyl kaikil sörseleillä.

Sit ko oli maha täynä ja Äippä oli sanonu, et peto meni jo pois, nii mie kävin eteisessä ja läppäsin tassulla sen pedon kärsää, kun se nukku siin lattialla. Vähänks mie oon rohkee! Et siitäs sai mokomaki peto.

Kehräyksin, PikkuVeikka