Kurr-mauskis.  Veikkis sitten menetti palleronsa.  Se oli eilen ihan rikki, kun  Ihmiset toi sen kopassa kotiin ja nukku monta tuntii.  Sit kun se heräs, ni se lähti heti hoippuu ruokakupille päin. Mut viäl sen piti oottaa nii kaua et se oli kunnolla hereillä. Ja sit se söi ihan kauheesti.
Sit PikkuVeikka vaa makoili Ihmiste sylis, paitsi kerra se siirty sylist pois ku sitä ykätti. Ihminen tuntu kovin iloistuneelta, kun Veikkis ei ykänny sen päälle vaa siirty pois sylistä. Ihmiset sit ilahtuu piänistä asioist.
Mä sain hirmusesti kehuja ja niit harvinaisia ältsin hyvii karkkei, kun olin nii kiltti ja annoin Veikan heräillä rauhassa. Kerran kävin nuuskiis sitä ja nuolasin PikkuVeikkaa korvasta. Mut muuten en yhtää kiusannu sitä. Ihmiset sano et lääkäritäti oli varotellu, et toiset kissat saattaa kiusata potilasta, kun se kotiutuu. Mäpäs en ollukaan yhtään semmonen. Ihmine sanokii, et mä oon maailman hienotunteisin kissa.
Tänään Veikkis sit alkaa olla oma itsensä ja kurisee ja pirisee ja pomppii. Mut taitaa se kuiteskii ottaa vähä rauhallisemmin ku normaalisti. Hyvä juttu, ku mä kummiskin oli ihan ihan ihan vähän huolissani siit. On se PikkuVeikka oikeeesti ihan kiva olemassa, vaik välil se on aikas rasittava.
Terveisin, huomaavainen Kissa Valtonen