Morjens kisut, PikkuVeikkis täällä! Tultiin eilen maalta takas tänne kotio ja iski ihan armoton väsytys. Hätäsesti jaksoin eilen kaivaa lelukorista suasikkihiiren esille, mut en kyl millään jaksanut enää leikkii sillä vaan meinasin nukahtaa se hiiri suus. Valtonenkii nukku ja nukku ja ei ees halunnu partsille. Aamuriahumistakaan ei jaksanu suorittaa ku väsytti nii kovasti. Aamupalan kävin syömäs ja vähä autoin Äippää hampaiden pesussa, mut sit olikii pakko taas torkahtaa.

Maalla on kivaa, mut kauheen rankkaa ku joutuu puuhastelee kauheen paljo kaikenlaista. Mie autoin nois puutarha- ja kasvimaahommissa, jahtasin öttiäisii ja sit tein siäl sisällä kaikenlaisia uutistuksia. Tyhjensi yhen semmosen naulakon ylähyllyn, Ihmiste o paljo helpompi ottaa hatut sun muut kun ne on lattialla eikä siäl yläilmoissa. Ja sit sinne ylähyllylle mahtuu tosi paljo paremmin kissoja ku siäl ei oo tavaraa. Ja arvatkaas mitä? Kukaa siäl maalla asuvista ihmisistä ei suuttunu miulle, niitä vaa nauratti ku mie oon nii ahkera kisu.

Mut nyt mie taas käyn vähäks aikaa torkkumaa, niin oon sit pirtee ja jaksan ilahuttaa Äippää ku se tulee sieltä Töistä kotiin. Jos vaik jotai vähä keppostelis tai askartelis Äipän iloksi ;)

-PikkuVeikkis-

Pssst. Huamaaks kukaa kui komeet kolliposket miul on tos kuvas? Miust ne alkaa olla jo kerrassaan miähekkäät.