Terve kaikki! PikkuVeikka täällä. Mie kävin taas täl viikol pari kertaa elläinlääkäris. Semmosee leikkausjuttuu mie en joutunu, jee! Mut verikokkeita ottivat miusta ja sain vähäse kehujakii ku olin nii kiltisti ku sitä koetta otettii. Elläinlääkäri sano et miust on iha ilo ottaa verikojetta. Ei se kyl miust mikää ilo oo. En yhtää iloistunu verikokeesta. Pitäisköhä seuraava kerra vähäse pelotella lääkäreit, nii ettei ne vaa tuu vaik tänne kotii huvittelee ja tökkii miuta piikkilöillä.
Sit mie sain semmosen nukutukse ja ku mie virkosin siit huamasin et miu kaik mahakarvat oli taas hävinny johonki. Ja paljo isommalt alalt ku sillo aikasemmi. Kattokaa vaik kaverit:

Aika nolo masu, vai mitä?
Sillo ku mie nukuin ja karvat katos, nii miusta oli otettu taas kokkeita. Semmonen rönkteni ja ultra-äänitys ja niis ei näkyny mitää ihmettä. Niipä Ihmiset ja Elläinlääkäri päätti et mie meen joskus kolmen tai neljä viikon pääst uusii verikokkeisii ja sit tsekataa et mitä niil miu valkosoluil ja haima-arvoil kuuluu.
Ku kuulemma ne iha kamalat tautit mitkä mahollisest mius vois olla ja sotkia noit miu veriarvotuksii on semmosii ettei niihi oikeestaa oo mitää parantavaa hoitosta. Lääkäri sano Ihmisil et pijetää nyt Veikkanen tyytyväisenä ja hyväl ruualla (tosi hyvä hoito, vai mitä?) ja jos yhtää menee huonommaks miu olemus, nii sit heti lääkärii.
Mut miepäs aionkii pysyä tosi reippaana. Toissapäivänäki leikin iltaruuan jälkee tosi pitkää kalkkunan palasel ja viskelin sitä oikei kunnolla. Aikasemmi Ihmiset ain sano tommose leikin aikana, et hyi hyi ei saa leikki ruualla, mut nyt ne iloistu iha kamalasti ku mie leikin nii kovasti ja tuli leikkii kans sil kalkkonin palasel. Vähänkö oli kivaa!
Mut nyt miust tuntuu taas siltä et tekis mieli vähäse riehua ja vaik kiivetä takkeja pitki naulako pääl.
Kivaa viikonloppusta kaikile kisukavereille ja kissamielisil ihmisil kans!
Terkui, pikkase pirteempi potilas PikkuVeikka
PS. Jos joku näkee niit miu kadonneit karvoi nii mie voisin kyl hualii ne takasii. Osoite on PikkuVeikka, Koti.