Terve! PikkuVeikka täällä! Myö ollaan oltu tosi vähäse tiatokoneella viime aikoina, kun on iskeny semmone kevätmiäli. Kotona ollaa tosi paljo parvekkeella pongailees tirpusia ja kaikkee muutakin jäntskää. Parvekkeella kuulostaa tosi komeelta ku oikein kunnolla availee ääntä ja päästä semmosen kunnon kevätmourun. (Veikan mouruaminen on kyl enemmi pirinää, semmoista Kurrr-mi-i-iu-kurr-pirrr-ääntä: Valtosen huomautus). Viikonloppuisin ollaa päästy maalle nuuskuttelee kevättä, lumetkii on sulanu kovasti paljon ja on taas piänen kissa kiva reippailla ulkona, kun ei tassuja palella. Aina ulkoilupäivän jälkeen onkii sit ohjelmassa lepopäivä, on nii rankkaa tuo maalla olo, että yks päivä pitää ihan vaan huilia ja ottaa päikkäreitä eri paikoissa.

1484125.jpg

Yks päivä mie menin piiloo. Möngin tonne Ihmiste sänkyy päivä peiton alle ja olin ihan litteenä siäl. Äippä rupes ihmettelee, että mis mie oikein oon ja huuteli jonkuu aikaa miuta. Olin vaa iha hiljaa siäl peiton alla, mut sit miusta se oli nii hassu juttu, et rupes iha väkisin taas hurisuttaa ja miu piilo paljastui.

1484169.jpg

Sit on tapahtunu semmone kauheus, et miu hiukkasen epäkutistunu komia keskivartalo on nyt iha pikkasen kutistunu. Ei ihmekää ku Ihmiset on nii kovasti vähentäny herkkuje määrää. Kattokaa vaik tuasta yläällä olevasta kuvasta, enks mie näytäkin iha kutistuneelta ja kovasti paljon kisukarkin tarpeessa olevalta kisulilta?

Mut oikei aurinkoista päivää kaikile kissoille ja kissanmielisille! Mie meen nyt ikkunalaudalle miätiskelee ja vähäse kokeilee joks irtois taas pitkästä aikaa runouttakin.

Terkuin, PikkuVeikka