Hei kaikki!
Täällä Neiti Valtonen. Meille kuuluu aikas ikävää. Äippä ku just parani omasta taudistaan, nii sitten sairastukin PikkuVeikka.

Oltiin viikonloppuna maalla pitämässä kivaa. Sit alkuviikosta Veikka oli jo tosi vaisu, mut Ihmiset ei siit hirveesti hualestunu ku myö ollaan aina maaseutukeikan jälkeen aika väsyneitä kissoja. Mut eilen Ihmisiä rupes jo hualestuttaa ku PikkuKatille ei maistunu ruoka. Ei ees kinkkusiivu tai kisukarkki. Ja Veikka ei leikkiny yhtää. Miekii aloin jo iha toivoo et tulis Veikkis tuttuun tapaan ärsyttää miuta ja yrittään kisupainia, mut ei. Veikkis vaan makoili soffalla ja Äipän sylis.
Tänään Äippä sit soitti elläinlääkärille, ku Veikkis rupes oksuttaa semmosia piäniä vetisiä oksuja. Niitä oli iha joka paikas ku Äippä tuli kotii. Elläinlääkäri sano sit, et huomen pitää Veikan mennä sinne Ihmiste kaa tutkimuksii. Ei se Elläinlääkäri ny iha turha ookaa jos se voi ehjätä Veikkiksen. Äippä on iha kamala hualestunu ja sitä vähäse meinaa jo itkettääki ja nii kyl on  Miäsihmineki, vaik se ei kyl oo nii tippa linssis ku Äippä. Ja mie oon kans nii hualissani et iha viiksissä ja häntäkarvoissa kipristelee.
Vaik oon joskus saattanu toivoo et ei ois Veikkistä koko aja riehuus tääl ja viemäs puolia sylivuoroista, nii en mie sitä iha oikeesti oo toivonu....En kyl valita ikinä Veikkiksen kisupainista sun muusta, jos siitä tulee taas ehjä.
Nyt ei voija muuta ku oottaa huamista ja pitää huolta et Veikkis juo ettei sille tuu semmosta ku nestehukkaus, neuvo elläinlääkäri. Ja mie meen vähäse taas pesee Veikkiksen korvantauksia, jos sil vaik tulis hyvä mieli siitä.
Pijelkää peukkuja ja häntiä ja tassuja pystys, et elläilääkäri parantaa mein pikkukatin.
Terveisin, murheellinen Valtonen