Operaatio eroon viisaudenhampaista jatkui eilen toisella ja viimeisellä osalla. Poski on turvoksissa, suu kohtuullisen kipeä ja ruokavalio taas nestemäinen. Mutta nythän ne ovat poissa. Mielenkiintoiset kraaterit jäi noiden alahampaiden paikalle, oiva paikka varastoida ruokaa. Jos vaikka eksyisi viikoksi erämaahan, niin ei tarvitsisi nälkään nääntyä, kaivelisi vain kraatereista esiin edellisen aterian jämät. Näppärää.
Paranisi nyt vain perjantaiksi, silloin olisi tarkoitus lähteä epävirallisille pikkujouluillallisille ja ahneuksissani tilasin keittoruuan sijaan kaikenlaista hankalammin syötävää herkkua.
-viisaudeton Mörkönen-