Meni koko päivä vihdoin käsiini saamalla uudella tallentavalla silmällä leikkien.  Sade pilasi suunnitellun syysmaisemien ikuistusretken, joten innostuneen  kuvaajan uhreiksi joutuivat karvanaamat. Eivät vain mokomat ymmärtäneet olla ollenkaan kuvauksellisia. Koko ajan oltiin tunkemassa nenää kiinni kameran linssiin ja kaikki actionkohtaukset pysähtyivät heti, kun sain kameran säädöt räpellettyä. Eli todennäköisesti testifilmi on täynnä kuvia kissannenistä. Täytyy myöntää, että etunsa olla sillä digikameralla ainakin karvagremlinejä kuvatessa, vaikka en erikoisemmin digivehkeellä räpsimisestä perustakaan.

Sosiaalista elämääkin oli.
Maailman rasittavin matkapuhelinliittymää tarjoava puhelinmyyjä soitti kesken päiväunien. Ei mennyt millään perille, että minulla on jo toimiva puhelinliittymä (vai mitenköhä se kaupustelija luuli saaneensa minuun yhteyden?). Periaatteena on ollut etten ole puhelinmyyjille tyly, työtäänhän he vaan tekevät. Yleensä tulee höpöteltyä jotain hyvin omituista, jostainhan se on meikäläisenkin huvi elämäänsä revittävä. Nyt alkoi kuitenkin jankutus ärsyttää pahasti, joten päädyin hokemaan useamman minuutin ajan eri äänensävyllä ja -painoilla: "Ei, ei, ei, ei..." 
Ehdin hädintuskin torkahtaa uudelleen, kun puhelin rallatteli taas. Tällä kertaa puhelu koski erästä aikakauslehteä.
- Päivää, olette osallistuneet arvontaan jossa on ollut palkintona uusi luksusauto.
(Tässä välin ehdin visioida jo kuinka sitä kruisaillaan Ferrarilla, millä maksaa senkin vakuutukset, pitäisikö luopua nykyisestä rakkaasta setämiehen ikään ehtineestä matkustusvälineestä...)
- Auto ei nyt osunut teidän kohdallenne arvonnassa, mutta haluamme palkita teidät kuitenkin.
- Aijaa, millä?
- Hyvänä asiakkaana haluamme palkita teidät puolen vuoden ilmaisilla Höpsis-lehdillä.
-Ja mitähän se ilmainen Höpsis-lehti maksaa?
-Ei mitään, mutta sen verran pitäisi tulla vastaan, että se toinen puoli vuotta maksaa monta euroa.
-Joo, ei kiitos. En halua Höpsistä.
-Mutta tämä tarjous on siis aivan uskomattoman edullinen...
-Ei. En halua Höpsistä.
-Saanko kysyä miksi?
-Ei kiinnosta.
-Saanko kysyä miksi?
(Jankutusta miksi en halua Höpsis-lehteä kesti ja kesti ja kesti.)
-No en osaa lukea!!!
-Niinkö. Hyvää päivänjatkoa!....Tuuttuuttuuttuut.

Vanhoina hyvinä aikoina puhelinmyyjät soittivat niin ettei numeroa näkynyt, jolloin tiesi olla vastaamatta. Ja eivät koskaan viikonloppuisin. Viime aikoina näitä puheluita on alkanut tulla oudoista suuntanumeroista ja myyjät viäntävät savvoo tai jotain muuta murretta. Onko ajateltu niin, että murteella puhuva kaupustelija on jotenkin sympaattisempi?
On varmaan parasta olla vastaamatta mihinkään tunnistamattomasta numerosta tulevaan puheluun. (Tässä on tietysti se riski, että puhelu voisi olla ilmoitus siitä joku haluaisi vapauttaa minut Suolakaivoksesta ja antaa minulle miljoonan puhtaana käteen tai jotain muuta mukavaa---taidan kuitenkin ottaa riskin).

No, juputukset on juputettu. Aika parkkeerata ahteri sohvalle ja keskittyä jäätelön syöntiin.