Morjestus taas! Se on Veikka täällä. Mie oon ollu kauhian kiireinen kissa täl viikol. Äippä nimittäi on pitäny suursiivousta ja me kissat ollaa sit tiätenkii autettu. Tai oikeestaa mie oon auttanu ja Valtone on ollu työnjohtajana. Paitsi ku Äippä siivous parveketta nii sinne ei päästy auttaa. Mut nyt siäl on tosi siistii ja Valtonen on käyny tarkastaas työn laadun jo. Mie ku en haluu mennä valjastelee partsille. Siäl o iha tylsäämälsää ulkoilla ku ei saa yhtää juoksettaa tai hyppiä-pomppia, ettei tipaha alas.

Ekaks miu pitää kertoo semmone juttune, et miusta on tullu hirmusen rohkee. Äippä ku riahu sen imuriks kutsutun keltasen demonin kaa, nii Valtone meni kaapi pääl karkuun, mut miäpäs jäinkii auttamaan. Uskallan nykyää olla iha lähel sitä imurii, sit vasta mie vähäsen säikähin ku se imuri meinas imasta miun tassun. Ei kyl ois yhtää kivaa jos tassu irtois ja menis sen imurin mahaa.

Kaikista parasta oli ku Äippä pesi ikkunoita. Mie roiskin ja loiskin tassuilla vettä ämpäristä ja sit jahtasin niit pisaroita ku niitä valu siin ikkunal. Autoin taas nii kovasti et Äippä jo pyyteli et josko menisin välil ottaa päikkärit. Mut en mie menny. Illalla kyl sit väsytti iha kamalsti ku oli ollu nii ahkera. Ihme homma ku tos mein pihanvalvontaikkunas oli jotain outoi tahroja, nii heti taas kohdistu eppäilykset meihin kissoihi. Väittivät mein nenäilyjäliksi niitä tahroi. Mut nyt ei oo tahroi ja näkee taas tosi hyvästi valvoo tota pihaa.

Tos kuvas mis Valtone on näkyy noita outoi tahrasii. Eihän näytä yhtää kissan nenän jäliltä, vai mitä?

Mut kyl kannatti olla taas ahkera, viikonlopuks päästää maalle mummolaa hoitoo ku Ihmiset lähtöö johokii reissuu. Taas iloistui piänen kissan miäli.

Oikein puuhakasta loppuviikkoo! Terkui, PikkuVeikka