On se vaan hyvä, että toi PikkuVeikka muutti tänne meille mun kisukaveriksi. Vaik mä kyl vähä ekana epäilin sen idean järkevyyttä, ku Ihmiset sano, et meil tulee toinen kissa.
Veikka on tosi hyvä olemassa, kun tarjolla on ökö-terveellistä-kisuruokaa. Ennen noi Ihmiset ain yritti semmosta, että en saanu muuta ruokaa enneku ökö-ruoka oli syöty pois. Nyt Veikka putsaa tehokkaasti ruuat kupista ja mä voin syödä vaan sillo ku on jotain hyvää tarjolla. Aika hyvin on kyl toi Ihmisten koulutus alkanu mennä perille ja ne yrittää enää harvakseltaa tyrkyttää mulle jotain terveellisii ruokii. Ruoka mitä Ihmiset sanoo muka terveelliseks on aina pahaa. Yäks. Mut Veikka syö ruuan ku ruuan. Se ei kyl yhtää huolehi sen linjoista.
Toinen hyvä juttu Veikkikses on se, et sekun tekee niin paljon kaikkee pahaa, niin mä voin ihan rauhas välil tehä jotain kiinnostavii tutkimuksii. Ja jos tutkimusretken aikana sattus nyt jotain tippuu tai muuta semmosta, ni Ihmiset vaa huokaa sillai väsyneesti: Veikka, ei taas. Tai jotain muuta semmosta. Eikä ne tuu mulle märisee mistää pikkujutuista.
Nii ja on toi Veikka muutenkin mukava kisukaveri. Enkä mä enää päästäs sitä muuttaa poies. Mut kyl siin on kaverii ihan tarpeeks. Kun mun pitää kuiteskii pitää viäl valvonnan alla myäs noit Ihmisii.Toi mei Äippä rupes yks ilta höpisee jotain, et koira ois kiva. Siis hei daa-ah?! Koira. Nehä ei käy ees hiekkalaatikolla. Jote Äippä hei, unoha se juttu ihan kokonaan. Kisukaveri on kiva, mut tänne ei tuu mitää koiraa tai sit meikäkissa pakkaa peittonsa, ruokakuppinsa ja leluhiirensä ja muuttaa pois. Onneks sentää toi Miäs-Ihmine on mun kans samoil linjoilla ja sano tolle Äipälle, et ei enää yhtää eläintä. Ja kyl se tais loppujen lopuks Äippäkii tulla järkiinsä. Vaik mä ekaks vähä jo järkytyin.
Terkuin, Kissa-Valtonen


Täs kuvas toi Veikkis on just tullu asuu meille. Minä en siis todellakaan pelänny sitä, vaan parvekkeelta tuleva ilmavirta vaan pörhistää mun turkkiani.