Morjens kissakaverit! PikkuVeikka täällä. Olikin taas tosi hauskaa, kun Äippä tuli kotiin ja keksi että voitaisiin tehä semmosia kun lettuja. Äippä rupes häärään keittiössä ja me kissat tiätty autettii.
Valtonen toimi valvojana ja asettui uudelle valvontapaikalleen lieden yläpuolelle. Äipälle tuli nii tarkkaavaisesta valvonnasta vissii jotai paineita ja se yritti varotella Valtosta, et se vois tippua kuumalle liedelle tai tiputella lettuihi kissankarvoja. Höh, joka ruuassaha meil taitaa olla mausteena vähäse karvoja.

Valtosen valvoessa mie autoin ihan kamalasti Äippää. Se oli tosi kivaa seurattavaa ku Äippä sekotteli sitä taikinaa. Yritin miekii vähäse tassuilla sekotella sitä, mut Äippä halus ite sekottaa koko taikinan jostai syystä.
Sit Äipällä soi puhelin ja se meni höpöttelee siihe ja se jätti sen taikinan turpoomaan. Arvatkaas mitä? Se oli iha älyttömän hyvää se taikina. Mie rupesin kovasti lipittään sitä ja kutsuin Valtosenkii lettukesteihi. Ei mikää ihme et Ihmisetkii tykkää niistä lettusista ku se oli oikeesti tosi makoisaa.

Mut sit Äippä tuli takas ja hätisteli meit pois siitä taikinakulholta. Aika ahnetta, halus kummiskii syyä ite koko satsin. Mut onneks maha oli jo aika täys ja voikii hyvällä miälellä mönkiä tonne kaapin päälle nukkuu. Ihme pöpötystä Äippä piti siitä taikinan syämisestä (eikä tajunnu ees ottaa kuvaa siitä). Ois ny vähäse kiitelly meitä omatoimisuudesta ton ruuan hankinnan suhteen...Kaikista hassuinta on ettei Ihmiset ees hoksannu syyä sitä taikinaa vaa kärytteli jotai semmosia lättänöitä juttuja siitä. Ihan hassua :)
Kivaa ja leikkisää viikonloppusta!
Terkui, PikkuVeikkis