Aaaargh. Syksy ei vienytkään mukanaan jalkakäytävillä partioivia feissareita, niinhän kyseisiä ahdistelijoita taidettiin kutsua, kuten jo ehdin luulla.
Unohdin valppaan ympäristön tarkkailun kotimatkalla ja en ehtinyt tehdä tavanomaista sulavaa väistöliikettä. Jouduin feissarien uhriksi. Miksiköhän ne aina kysyvät kiinnostaako minua ihmisoikeudet / nälkäänäkevät/ ympäristön suojelu/ maailman pelastaminen? Eikö voisi suoraan sanoa, että anna rahaa.
Hyvällä asiallahan siinä ollaan, osallistun mieluusti vanhan hyvän ajan kampanja-lipaskeräyksiin, lahjoittelen rahaa parille hyvän asian järjestölle ihan omatoimisesti. Mutta eikö ihmisten voisi antaa raahustaa kaupungilla ihan rauhassa ja ilman syyllistämistä? Voisikohan feissareille saada jonkun lähestymiskiellon, kun puhelinmarkkinoinninkin voi halutessaan kieltää?
Olen ehkä paha ja ilkeä ihminen, mutta rasittavan ylipitkäksi venähtäneen työpäivän jälkeen minua kiinnostaa lähinnä päiväunille mönkiminen maailman pelastamisen sijaan. Toimiikohan tuo rahanhankintamenetelmä oikeasti? Kaikkien tuttavien reaktio feissareihin on sama kuin minulla eli pakeneminen.

Muistuikin mieleen henkilökohtainen suosikkini ympäristönsuojelijoiden joukosta. Viime talvena raahauduin lumituiskussa kotia kohti, kun jonkun teemapäivän kunniaksi kävelyreittini oli miehitetty innokkailla eko-ihmisillä. Yksi nuori tyttönen tuli luokseni, katsoi talvitakkiani ja alkoi kertoa miten sadistista turkisten käyttö oikeasti on. -Tiesitkö että tuon takkisi takia on tapettu?: tyttö kysyi. Liikutuin itsekin, kun ajattelin kuinka pienet onnettomat akryyli-polyesterit ovat menettäneet henkensä talvitakkini karvavuoren takia. Ääni valaistuneesta murheellisuudesta (tai pidätetystä naurusta) väristen kerroin tämän kyseiselle tyttösellekin. Hyvä juttu meni hukkaan, ei tajunnut tyttönen. Piti jonkin aikaa maalailla kauhukuvia akryyli-polyesterien julmista kohtaloista, siitä miten ne eivät enää koskaan kirmailisi vapaina ja onnellisina Yksinäisillä Vuorilla, ennen kuin tyttö vaihtoi kohdettaan.

-Polyesteriparkojen vuoksi yhä järkyttynyt, Mörkönen-