"Nyt on Mörkösen vapaapäivä, Suolakaivos ei tarvitse minua tänään.." (lauleskelua kattiskoiden kauhuksi). Mälsän alkuviikon vastapainoksi heräsin tänään hyvällä tuulella, olin jo melkein unohtanut että olin anoskellut loppuviikoksi lomaa. Pidennetyt viikonloput ovat erinomainen keksintö ja mielenparannuskeino :)
Harvinaislaatuisen energisenä kun satuin vahingossa heräämään, niin suuntasin hoippumaan eli luistelemaan lähistölle auratulle jääradalle. Sain vähän aikaa herrastella ihan ypiyksikseni, jäällä oli hyvin tilaan hoiperrella eteenpäin. Vähän myöhemmin alkoi paikalle ilmaantua pelottavia retkiluistelijoita, jotka suhatelivat ohi sauvoineen noin kahdensadan kilometrin tuntivauhdilla, niin jäin suunnilleen pyörimään toviksi paikoilleni ilmavirran vaikutuksesta. Oma luisteleminen kun näyttää lähinnä bambilta liukkailla jäillä ja on tasan yhtä vauhdikasta. Kiva ulkoilukeikka kuitenkin, aurinko paistoi ja luunmurtumilta sekä pahoilta ruhjevammoilta vältyttiin.
Lueskelen parhaillaan semmoista kirjaa, jossa kerrotaan ja äimistellään kaikenlaisia menneen maailman ihmeitä. Meneillään on luku Stonehengestä . Tieteilijät eivät ole ihan varmoja mikä tuo kivihökötys loppujen lopuksi on, minusta kyllä tuntuu että sen on rakentanut joku takavuosien äärimmäisen tylsistynyt hemmo. Kaverilla on varmaan ollut niin absoluuttisen tylsää, että se on aikansa kuluksi alkanut viritellä kivistä kehää ja naureskellut mietiskellessään miten tulevaisuudessa sitä ihmetellään ja pähkäillään. Näin sen varmaan täytyy olla. Historia on oikeasti kiinnostavaa, mutta senkin onnistuivat opettajat aikoinaan koulussa tekemään ankeaksi ja puisevaksi. Opetetaankohan opettajakoulussa miten aineesta kuin aineesta tehdään ikävystyttävää ja ahdistavaa? Sama ilmiö niin historian, maantiedon kuin koululiikunnan kanssa. Toisaalta olisi kyllä huolestuttavaa, jos koulussa olisi hauskaa eikä nuorena olisi millään malttanut tehdä mitään muuta kuin olla koulussa. Olisi jäänyt monet onnelliset lintsauskeikat kokematta ;)
-Mörkönen vapaalla jalalla-