Moi kaikki!
PikkuVeikkis täällä. Käytiin tänää semmosella kontrolleerauskäynnil siäl elläinlääkäril, ku ne oli vissii hävittäny miu verinäytteet ja halus kamalasti ottaa miusta uuestaa (taas kerra) verinäytöksen.
Kaikista kamalinta oli ku mie en saanu ruakaa yhtää varhaisen aamupala jälkeen. Äippä ku tuli kotii nii mie pyörin ja hyörin ja hurisin tavallista enempi sen jalois, et se hoksais et mie olin iha nääntymäs nälkää. Mut Äippä tajus vähä väärin ja ahto miut koppaa ja sit mentii elläinlääkäril. Mie vähäse estelin siin koppaa menos ja yritin karata ruokakupin paikalle takas päivystää josko ne raksut tulis takas (ruokakupit oli siis kateis koko päivän). Mut ei onnistunu, lääkäril mentii.
Mie olin taas tosi kiltti kisu ja lääkäri kehu et miust on ihana ottaa verikojetta. (Toivottavasti ei nii kivaa kuitenkaa et se haluu ruveta joka päivä piikittelee miuta).
Mut sit tuli ihan paras tieto ja joululahja meil kaikille. Miu veriarvot oli kovasti paljon paremmat ku sillo viimeeks eikä mius oo mitää semmosia tautiloita ku kisu aidsi tai leukeemia. Lääkäri sano, et tosi hyvältä vaikuttaa. Myö ollaa kaikki aikas iloistuneita!
Niit miu kadonneit masukarvoja en nähny siäl lääkäril, ku en oikee päässy tutkii paikkoi. Mut ehkä ne joku palauttaa miule tai löyän ne jostain. Nakumasussa on kyl jo vähäse karvanhaituvii kasvanu takas, mut miuta vähä eppäilyttää. Sillo ku tualt miu hännä alta katos yks lääkärireissu kaua sitten ne pallerot, nii ei niitäkää oo uuestaa sinne ilmaantunu. Et mitä jos karvoil käy samal taval?
Mut karvoista huolimati, tosi kivaa ku kaikki o iloistuneit miu kojetuloksista.
Leikkisää viikonjatkoa kaikile!
Terkuin,
PikkuVeikka2153618.jpg