Wautsi! Me saatiin ihan uusi laatikko. Ihmiset oli hommannu kotikoneelle semmosen uuden iiison ruudun ja se ruutu tuli isossa pahvilaatikossa ja me saatiin Valtosen kaa se laatikko. Kun laatikko on nurin päin tos lattialla, nii siihe on kauhian vaikee mennä sisälle. Mie käytin koko eilisen päivän siihe, et mie parantelin sitä laatikkoo. Siin oli semmonen aukko, mihi Ihmine sai laitettuu käden ku se kanto sitä laatikkoo ja mie suurensin sitä aukkoo tehokkaalla hammas- ja kynsityöskentelyllä. Nyt siin on semmonen aukko, mistä kissa mahtuu tosi kivasti suikahtaan laatikkoon. Ja Äippää nauratti vaa, ku se siivos sitä mujua mitä synty siit laatikonparannustyöstä. Kiva ilahuttaa Ihmisii!

Laatikossa voi leikkii kaikenlaista tai iha vaa olla ja vaanii siäl. Paras leikki on kummiskii semmonen, et toinen kissa menee sinne laatikkoon ja toinen hengailee siin laatikon päällä. Sit se joka on siäl laatikos yrittää räpsii sitä ulkopuolel olevaa ja päinvastoin. Sitä vois leikkii vaik kuin kauan. Paitsi et Valtonen ei välttämättä jaksa ain leikki nii kaua ku mie. Eilekii mie olin vaik kui kaua siäl laatikos piilos ja oottelin, et Valtonen tulis ettii miuta. Mut ei se vaa tullu, ku sen piti istuu ikkunalaudal ja kytätä lintui. Mie sit rupesi pirisee ja kurisee siäl laatikos, et josko se Valtonen sit ois huomannu et mie olin piilos. Mut ei se tullu leikkii. Loppujen lopuks Äipän tuli miut surku ja se tulikii leikkii miun kaa. Me oltiin tosi pitkää semmosta leikkii, et Äippä oli siäl laatikon ulkopuolel ja heilutteli semmosta HäntäHeikki nimistä lelukepakkoo siin laatikon aukolla ja mie hyäkkäilin sit sen lelun kimppuu. Kivaa!

Mie pyyän Äippää ottaa joskus kuvii siit mein hianost uudest laatikosta tänne. Mut nyt tää kissa suuntaa takas leikkii!   Terkuin, PikkuVeikka