Kurkku kipeänä aamuun ankeaan...

Se on taas maanantai. Olen aivan varma siitä, että maanantai-päiviä on useammin kuin kerran viikossa. Tai joka tapauksessa useammin kuin vaikkapa perjantai-iltoja tai lauantaipäiviä. Maanantailla on harvoin mitään hyvää tarjottavana. Tämän maanantain antia on kurkkukipu.

Laskin varmuuden vuoksi aamulla kaktukseni. Kaikki olivat tallella, joten en ole unissani syönyt yhtään piikikästä huonekasviystävääni. Taitaa olla tauti tulossa. Taudin karkoittamiseksi olen nappaillut pitkin päivää huomattavan määrän erilaisia taudinkarkoitusvalmisteita, olo alkaa olla aika inha, se voi kyllä johtua kaikista niistä kurkkupastilleistakin.

Kipeänä olemisen ainoa hyvä puoli on se, että saa sairaslomaa Suolakaivoksesta. Erehdyin kerran lausumaan ääneen kainon toivomuksen, että tulisi pikkuisen kipeäksi. Tarkoitin pientä kuumetta, jonka kanssa voisi hyvällä omallatunnolla makoilla kotona,syödä suklaata, lueskella ja katsella elokuvia päiväunien lomassa. Toiveeni kuultiin parin päivän sisällä. Sain nimittäin elämäni pahimman mahataudin. Kai se sitten oli minulle ihan oikein.

Täytynee olla erittäin pahalla tuulella loppupäivä, jospa tämä tauti pelästyisi ja vaihtaisi uhriaan.