Alkaa taas olla se aika vuodesta, kun armas Suolakaivos autioituu. Heinäkuussa minä sitten seikkailenkin täällä miltei yksiksein. Luvassa on klemmarien järjestelyä, lintujen tarkkailua ikkunasta, kukkien kastelua (viime kesänä olin hukuttaa vehkapoloiset, kun aikani kuluksi kastelin niitä ehkä hiukan liikaa) ja pääsee taas vastailemaan satunnaisille soittelijoille, ettei täällä ketään ole.  Kesällä Kaivoksen käytävillä voi harhailla tuntikausia, ennenkuin tapaa jonkun toisen onnettoman työntekijän.

Taktiikkanani on perinteisesti ollut, etten lomien suunnitteluvaiheessa ole ollenkaan kiinnostunut muiden suosimasta heinäkuusta, vaan säästän oman lomani elokuulle. Näin ollen voi pitää kätevästi lomailla töissä heinäkuun ja kulutella myös talven aika työajan saldoon kertyneitä plussia sitä ihan oikeaa lomaa odotellessa. Ainoa huono puoli tässä hienossa systeemissäni on se, että lyhennettykin työpäivä tuntuu tavallistakin pidemmältä, kun ei ole mitään tekemistä. Kun Intternettikin on luettu läpi, pälkähtää mieleen aina välillä epätoivoisia ja kieroutuneita ajatuksia, siitä että voisi vaikka aikansa kuluksi tehdä muutaman muistion tai jotain vastaavaa.

-Mörkönen, kesätyöläinen-