Morjens kisut ja kisumiäliset ihmisetkin! Eilen oli ihan hirmuisen kamalan huiman jänskä päivä. Ihmiset oli hävinny jo sinne Töihin-nimiseen paikkaan, kun meille tuli ihan vieraita miähiä. Ne kanteli jotain ihme tavaroit ja me oltiin Valtosen kans tosi hualestuneita, Valtonen meni valvontapaikalle kaapin pääl ja mie yritin kysellä niiltä muukailisilta et ketä ne on ja mitä ne meillä tekee. Mut ei ne muuta kun kanto niitä tavaroita ja sulkeutui sit mein parvekkeelle. Siäl partsilla ne rupes mekastamaan iha kamalasti ja mie menin sit kans kaapin päälle, kun ne laitto sen partsin oven kiinni nii ettei piäni kissa voinu mennä olleskaa tarjoo apuaa.

Mekastusta kesti aika kauan ja sit ne muukalaiset läks pois. Me ihmeteltii ja kummasteltii kovasti Valtosen kans, et mikähä homma tää nyt oikein oli. Olikohan Äippä tilannu jonkuu kissojen viihytysporukan huvittaan meitä kun ne ite oli siäl Töissä, (aika huonoo huvitusta tommonen et vaan mekastetaan suljetun oven takana). Sit Äippä tuli kotiin ja arvatkaas mitä?! Se avas partsin oven ja päästi Neiti Valtosen sinne iha ilma hihnaa ja valjaksia. Mie vähä aikaa kurkin siin parvekkeen ovella, kun on varoteltu niin kovasti ettei koikkelis-loikkelis-kisut saa mennä sinne. Vähänkö siistii, nyt sinne saikii mennä. Parvekkeelle oli nimittäi ilmestyneet lasitukset ja nyt se on iha turvallinen paikka piänille kissoille! Mie oon nyt tosi iloistunut. Koko ilta ennen armottoman väsytyksen iskemistä meni parveketta tutkiessa. Siellä oli kaikia jäntskiä juttuja, esimerkiks semmonen kastelukannu mihin mie yritin tunkeutua istumaan, ei onnistunu viäl. Tänään päästää taas sinne, kunha toi Äippä tulis vaa äkkiä kotii.

Mie meen nyt vähäks aikaa rentoutuu kuten kuvassa näkyy ja miettii josko tuli vähä runouttakin mieleen. Vois vaiks jotain kivaa runoilla parvekelasien ylistykseksi. Kivaa viikonloppusta kaikile! Terkuin, PikkuVeikka