Perjantai nimittäin. Ja 13. päivä. Liekö johtunut sitten siitä, että töissä käynnin ankeimmat puolet tulivat esiin, koko päivä oli nimittäin sellaista hösellystä, ettei ehtinyt Intternetin ihmeelliseen maailmaan sukeltamaan kuin kerran. Esitin tehokasta ja ahkeraa syömällä vaivaiset evääni työpisteessäni (vain yksi satsuman roiskaus näppikselle!) ja höpöttelin tuhat ziljoonaa kertaa enemmän työjutuista kuin muista mukavammista aiheista työkavereiden kanssa.

Karattuani Suolakaivokselta suuntasin  pahaa-aavistamattomasti ostoksille, näin palkkapäivän kunniaksi. Missiona oli ostaa parille sukulais-pygmille ikääntymislahjat ja itselle jokin hameen tapainen vaateparsi pidettäväksi EskimoNanook-talvisaappaideni kanssa. Voi ristus. Kaupassa oli joku halvatun "osta enemmän kuin pystyt kantamaan"- alennushärdelli ja halvan(?) tavaran perässä sinkoili hysteerisiä ja aggressiivisia kuluttajia. Vaatetusosastolle en edes uskaltautunut. Taistelun tiimellyksessä repeilevien vaateiden ritinä kuului jo käytävälle, joten siirryin suosiolla leluhyllyjen ääreen. Sama tungos jatkui sielläkin, mutta tästä oli sentään sikäli hyötyä, että sain muutaman erittäin asiantuntevan kommentin siitä mitä kannattaa ostaa. Eräs näistä asiantuntevista vaahtosammuttimen kokoisista lahjanostokonsulteista esitti kutsunkin: "Munkii synttärit on kohta, tuutkos?" Kerroin pygmille sen ikävän tosiasian elämästä, että ei yhdellä pikkuriikkisellä palkalla osteta montaakaan lelua saman vuoden aikana.
Enpä olisi ikinä uskonut, että tässä kaupungissa asuu niin valtavasti ihmisiä. Kassajonossa vierähti ikuisuus.Sain iskuja lastenvaunuista, sateenvarjoista,rollaattoreista,kävelykepeistä ja erinäisistä muista vempaimista. Onpahan taas muistissa miksei alennusmyynteihin kannata mennä ilman jääkaappipakastinyhdistelmän kokoista turvahenkilöä.