Posti on tuonut laskujen lisäksi kaikkea hassua tällä viikolla. Ensinnäkin sain sellaisen esitteen, jossa kannustetaan äänestämään, aikuisten oikeasti, tulevissa vaaleissa ja varmuuden vuoksi vielä neuvotaan miten tuo äänestäminen oikein tapahtuu. Tiesittekö esimerkiksi ettei äänestyslippuun saa kirjoittaa mitään muuta kuin ehdokkaan numeron? Ensiksi ajattelin, että minua pidetään jotenkin älyrajoitteisena ja olin jo pahoittaa mieleni.Varsinkin kun Miäs ei moista ohjeistusta saanut. Sitten tuli valaistuksen riemukas hetki ja tajusin, että minut ilmeisesti luetaan vielä nuorisoon ja Miästä ei enää. Hähää. Ilmeisesti tuo maaginen ikäraja on kolmekymmentä vuotta.

Sain myös pelottavan itsensä trimmaus-lehden. Tämä herätti suurta hämmennystä. Epäilin, että minulla on joku omituinen kieroutunut alter ego, joka tilailee lehtiä kysymättä minulta mitään. Tarkempien tutkimusten jälkeen selvisi, että lehti oli lahja eräältä tutkimuksia ja tilastoja kasailevalta yritykseltä. Liityin kyseisen putiikin vakiovastaajaksi joskus aikoinaan ilmaislahjojen toivossa. Mitään lahjoja ei ole kuulunut ennen kuin nyt tuo nihkeä lehti. En kyllä vastaa enää ikinä niitten kyselyihin. Tai jos vastaankin, niin vastaan ihan mitä sattuu. Siinäpähän ihmettelevät tilastopiikkejään. Itsensä trimmaus-lehdessä kerrotaan kaikkea omituista. Esimerkiksi semmoista että pitäisi olla joku ruokavalio. Eikö sitten saa syödäkään sitä mitä tekee mieli? Outoa. Lehdessä puhuttiin myös lisäravinteista, lihasryhmistä ja rasvanpoltosta (viimeeksi mainittu on tuttu juttu, viikonloppuna oli jotain rasvahommelia läikähtänyt uunin pohjalle ja se alkoi kärytä ja savuta kun kuumenneltiin uunia seuraavan kerran).

Postipoika toi myös ihan oikean vanhan ajan kirjeen. Niitä on aina hauska saada. Avasin kirjeen innoissani ja ehdin lukemaan sitä puoleen väliin ennen kuin tarkastin kirjeen lopusta sen kirjoittajan nimen. Vähän kyllä ihmettelin, kun kirjeen oli kirjoittanut Jaana ja en kuollakseni muistanut tunnenko yhtään Jaanaa. Kirjeen asia sisältökin oli jotenkin vierasta ja outoa. Ihmekös tuo kun kuoressa oli entisen naapurimme nimi. Tuo naapuri oli jostain syystä ilmoitellut monelle taholle meidän asuntomme numeron omansa sijaan ja saimme mm. hänen pankkikorttinsa, tunnuslukunsa, tiliotteensa, lehtensä, puhelinlaskunsa jne. Kun asiasta oli sanottu monta kertaa ja kirjoitettu moneen kuoreen kuumana vinkkinä osoitteen korjaus lopetimme postin edelleen välittämisen. Silloinkin sattui muutaman kerran niin, että ehdin avata naapurin postin ennen kuin tajusin ettei se minulle ollutkaan. Kun sitä vaan olettaa, että postiluukusta tipahtava posti tulee itselle.

-Mörkönen-