Matkamme on päättynyt. Taisimme tehdä jonkinlaisen aikahypyn ja siirtyä menneille vuosikymmenille. Asuimme hotellissa, joka toi vahvasti mieleen Stanley Kubrickin Kellopeliappelsiinin. Miäs vihelteli tiheään elokuvan tunnaria ja aiheutti vakavaa hysteriaa minussa. Nenää kirvelee vieläkin, kun repeilykohtaus tuli aamupalalla ja vetäisin hedelmäsalaattia nenään. Ollen myös saanut vakavan yliannostuksen perinteistä tanssimusiikkia (illan huipennuksena Mambaa, jiihaa!). Mutta vatsa on täynnä vieläkin ja pääsimme kotiin 2000-luvulle. Eli hyvinhän se meni.
Huomenna takaisin Suolikselle ja hakemaan karvanaamat kotiin.
-Mörkönen-