Tulee usein pohdiskeltua, millaista olisi olla kissa. Ensinnäkin, olisi aina hyvä aika ottaa pienet torkut. Töissäkin voisi mönkiä johonkin rauhalliseen soppeen nukkumaan ja kukaan ei tätä paheksuisi. Kaikki vain ihastelisivat, että "onpas se suloinen, kattokaa nyt miten nätisti se nukkuu, ollaan vähän hiljempaa ettei herätetä sitä".

Aamulla sitä juoksentelisi ilosta hihkuen ympäriinsä, ihan vain siitä ilosta että on aamu ja ei enää tarvitse nukkua. Ruuan kanssa voisi ihan vapaasti nirsoilla. Ensin ruinata jotain tiettyä ruokaa ja sitten kun annos mätkähtäisi lautaselle, voisi todeta ettei oikeastaan kyllä sitä haluakaan. Ja tästä ei kukaan ärsyyntyisi, toiset olisivat vain huolissaan, että syököhän se Mörkönen nyt tarpeeksi. Joskus voisi intoutua leikkimään ruualla. Kävisi varmaan kuntoilusta, jos ihmiset viskelisivät ruuanpalasia ympäriinsä ja juoksisivat sitten niiden perässä. Se voisi olla kiintoisaa seurattavaa esimerkiksi ravintolassa, kun pihvejä lentelisi ilmassa ja pöytien alla ja porukka jahtailisi niitä aivan innoissaan ennen varsinaista syömistapahtumaa.

Välillä voisi aikansa kuluksi "muka vahingossa" hajotella paikkoja ja tehdä muita tuhmuuksia. Ja loppujen lopuksi saisi kuitenkin kaiken anteeksi, kun kehräisi vain herttaisesti.

Joo-o. Jossain mielessä käy kyllä kovasti paljon kateeksi kissoja.

-Mörkönen-