Hei  taas kaiki  pienet kissat ja  isommatki kisut kans.
Se on taas Veikka täs tarinoimasa. Eile kävi iha kamala juttu. Autoin  äippää (Valtone sanoo et ei saa sanoo ihmistä äipäks ku se ylpistyy muute, siis äippä, mutku miusta se on äippä. Se on kuiteki niin kiltti miule).
Ni eile autoin äippää töihilähös ja sit se tallas miu tasulle. Se koski kamalasti ja mie parkaisin. Ja pelkäsin vähä aikaa äipää. Mut sit se anto kaikii herkkui ja otti syliin ja sit miuta rupes taas hurisuttaa kauhiasti.
Valtone sano et mie oon idiootti, ku lepyin nii äkisti. Oikea kissamaine käytös ois menny sillai, et ois pitäny näyttää loukkaantuneelta piiiiitkääään aikaa ja ois saanu kauheesti kaikkia herkkui ja huomiota. Ja antaa ihmiselle heti hännälle tallaamise jälkee kynsiräpsy.
Mut en mie pysty olee hurisemata montaa minutia. Nyt pitä mennä auttaa, äippä alkaa tyhjentää pyykkikonetta ja mie haluu auttaa.

Terkui, PikkuVeikka

Ps. Ihmiset puhu, et miut viiää eläinläkärille, ku vähä viä kasvan ja sit miul tehä karstointi...eiku katrstointi eikä ko kastrointi...Mikähä se on? Voikohan sen syyä? Valtone ei suostunut kertomaan, myhäili vaa viiksiisä.