Kurr-nau. Ei noita ihmisii oikein ymmärrä. Aamusta asti oltii tosi ahkeral tuulella ja päätettii järjestetää toi Ihmisen  vaatekaappi ihan uudel tavalla. Siis me aateltiin, et sen ois paljo helpompi ottaa niitä vaatteita kun ne on sievästi sijoteltu tohon lattialle ja sit sinne kaappii vois laittaa jotain muuta. Vaikka perustaa kissojen hengailupaikan. Mut Ihmine vaa huokaus ja mätti ne vaatteet takas sinne hyllyille ja ei enää jättäny ovea raolleen. Siihen se siti meni koko päivän homma ihan hukkaa.

Mut äske Ihmine sit laitteli astioita tiskikoneesee ja jupisi et on se kumma, kun kukaan ei auta nois kotihommis. (Siis hei daa? Mitä me oltii koko päivä tehty?!?!). Heti kun Ihmine oli ton sanonu, Veikka juoks kauheel vauhdilla kurr-kurr-kuristen keittiöön ja tiskikoneeseen. (Toim. huom. Veikka ei kurise vaan lähinnä pirisee :).
Veikan esipestessä astioita siel konees alko Ihmistä naurattaa iha kauheesti. Mä menin sit kans auttaa siin hommas ja sit Ihmine kehu, et me ollaa tosii hyvii kissoi ja saatiinpa sellasii tosi hyvii kisukarkkei mitä ei normaalisti saada ku vaan viikonloppuna.

On se kyl kumma, kun ekana suututaa ku me autetaa ja sit melkei heti ilahutaa avusta. Ihmiset on outoja.

Kääk. Nyt taitaa tapahtuu kamalia. Miäs-Ihmine otti sen hirveetä meteliä pitävän demonin tuolt siivouskaapista. Kohta alkaa se kamalista kamalin. Piiloooon! (Toim. huom. imuri ilmestyi esille, kissat pakenivat sängyn alle).

- Valtonen -