Eilen kupsahtivat Suolakaivoksen verkkopalvelimet nurin. Murhe oli suunnaton, kun vastentahtoisesti työläiset joutuivat kotiutumaan hyvissä ajoin. Toivottavasti herkimmille järjestetään joku kriisiryhmä, jossa voi tätä tapahtumaa käydä läpi. Tuli kyllä oikeasti harvinaisen turha olo, kun käytössä ei ollut konetta. Kukkasen kasteluun ja klemmarien järjestelyyn ei kovin kauaa saa kulumaan aikaa ja paljon muuta ei pystynyt tekemään, kun kaikki tarpeellinen aineisto on tietysti koneella. Tosin ensin ohjelmien kosahtaessa sain loistoajatuksen siirtyä netin puolelle, olisi tietysti voinut tajuta ettei ilman verkkoa ole myöskään nettiä :)

Tänä aamuna Kaivokselle kuljeskellessani onnistuin kehittelemään päässäni sellaisen fantasian, että koneet olisivat vielä tänäänkin pois pelistä ja saisimme ilmoituksen lähteä takaisin kotiin. Herkuttelin mielessäni tällä ylimääräisen vapaapäivän ajatuksella. Pettymys oli valtava, kun astuin sisään Nipotusosastolle ja heti Kollega huikkasi "ilosanomana" että koneet toimivat taas. Blääh. Onneksi nyt kuitenkin on perjantai. Jotain lohtua sentään.

-Mörkönen-