Näin ankean maanantai-aamun kunniaksi minulle on ilmestynyt uusi ystävä. Sen nimi on Pekka Prkl:eenkova Päänsärky. Oletettavasti tämä uusi kaverini pysyy seurassani koko ylipitkäksi virahtavan Suolakaivospäivän. Kenties se on vaihdokki Bermuda-saarille muuttaneelle Motivaatiolleni.

Aina näin vuodenvaihteessa hässäköidessä tulee mieleen, miksi ihmeessä en ole jo ajat sitten lähtenyt Ranualle kullankaivajaksi? Mitä ihmettä minä täällä oikeastaan teen? Istuskelen ja nakuttelen konetta (tänään oletettavasti kellon ympäri) ja olen ankea. Jonkunhan se toisaalta on tätäkin hommaa tehtävä, joten kaipa se sitten yhtä hyvin voin olla minä. Voi ankeuksien ankeus. Alan jo kuulostaa aivan marttyyrilta. Huolestuttavaa.

Parempaa päivänjatkoa!

-ankea Mörkönen ja P.P.Päänsärky-