Taas alkaa yksi masentava maanantai olla voiton puolella. Maanantaisin täytyy olla kaikenlaisia pahoja henkiä ja pimeyden voimia liikkeellä.

Aamulla tallasin vahingossa Pikkukatin tassulle, kissa parkaisi ja juusto-anteeksipyynnöstä huolimatta ei tullut vieläkään tuttuun tapaan pyörimään jalkoihin. Täytyy lepytellä lisää.

Suolakaivoksella olin valmistautunut vajoamaan perinteiseen kooman kaltaiseen maanantai-apatiaan, kun Kollega ilmoitti olevansa sairaslomalla. Joutuikin sitten tekemään ihan oikeasti töitä, kahden puhelimen soidessa lähes tauotta. Asiakkaat kyselivät hankalia ja maanantain synkkä kirous tuntui langenneen kaikkien ylle. Tai ainakaan yhteenkään hyväntuuliseen tyyppiin ei tullut törmättyä.
Joku flunssaviirus kaataa porukkaa kuin heinää, kohta olen varmaan ainoa pystyssä oleva työläinen. Oma olo on jo pidemmän aikaa ollut tuhruinen ja nuhruinen, kurkku tuntuu taas karhealta, mutta viirus tuntuu vain leikittelevän minulla. Lopullinen isku tulee tietysti sitten kun on loma tai jotain muuta mukavaa tiedossa. Sekin lienee maanantai.

Päivän piristykseksi kävin ostamassa levyllisen Maj Karmaa. Ukkonen-nimisen äänitallenteen säestyksellä on mukavampi ottaa vastaan maanantain loput kurjuudet. Ostostapahtuma tosin kesti tovin, unohdin nimittäin levyn kauppaan maksettuani sen jo. Olin tietysti ehtinyt tassutella melkein kotiin, joten ei muuta kuin U-käännös ja takaisin kauppaan. Onneksi mukava myyjä oli ottanut sen levyn tiskin taakse jemmaan odottelemaan haperomuistista asiakasta.

Mussiikit soimaan ja perusasentoon sohvalle odottelemaan mitä kauheuksia tämä päivä vielä tarjoaa. Ehkä joku mutavyöry tai vastaavaa voisi olla vielä paikallaan.