Kurnauskista taasen! Valtonen täällä raportoi. Veikkis on jo ihan vähän virkistynyt, hurisi ja hyäri Äipän ympärillä aamusellakin, mut väsähti sit taas nököttelemään vaa paikoillaa. Ihmiset ruiskutteli väkipakolla lääkkeitä Veikkiksen suuhun, vaik pikkukatti yritti selittää kovasti ettei oo yhtään tarpeellista toi lääkintä ja et sil oli semmone olo et tauti on ihan justiisa menoskin jo poies.
Kohta kuulemma tapahtuu pakkoruakinta, kun Äippä ei saanu Veikkistä syämään sitä erikoispotilasruokaa ku pikkuriikkisen nokareen kädestä. Ruokakupista ei menny yhtään mitään. Mie vejän semmosta matalaa prohviilia, ettei noi Ihmiset vaa keksi et kun nyt kerta lääkitään, nii tunketaan sit matokuuri samalla. Ja on semmone karmee epäilys, et se kyl koskisi sitten meikä kissaaki.

Äipän piti tänää lähtiä johonkii ihmiste matkalle ostoksille, syämään ja kattomaan semmosta Catsi-nimistä mussikaalia, mis kuulemma on kissoja mitkä lauleskee ja tanssiskelee. Vaik ne on kyl huijauskissoja, ihmiset yrittää näyttä kisuilta eikä siäl oo oikeita kissoja esiintyy. Äippä oli kyl kovasti oottanut jo reissua, mut ei se sit lähtenytkää, ku tuo Veikkiksen lääkintä on semmosta show:ta ettei MiäsIhmine oikei yksin onnistu siin. Ja Äippä sano, et iha turhaa se mihinkää lähtis ku koko aja pyäris miäles vaan huoli et mitenköhän se potilas pärjäilee.
Mut nyt on hoiturikissan lakisääteise tauon paikka. Meen vähäks aikaa tonne partsille bongailee tirppusia ja oravia. Niitä vilisee iha hirmusesti nois pihapuissa ku niis kasvaa semmosia tammenterhojuttuja, mitä noi oravat ja tirpat syä ja tunkee välil suuhusa nii et niitte posket on iha pullollaa. Hauskaa seurattavaa ja jotai iloistusta pitää välil saaha ku meil o muute tääl aika ankeeta.

Terkui, Neiti Valtonen