Tarinointiin Kollegan kanssa aiheesta mitä sitä oikein tekisin, jos perisi öljysheikki-isosetänsä ja ei tarvitsisi ikinä huolehtia taloudellisista asioista, vaan voisi viettää juuri niin sellaista elämää kuin itse haluaisi. Kollega suunnitteli matkustavansa aivan kaikkialle, ostavansa suuremman asunnon ja palkkaavansa Jeeves - nimisen hovimestarin. Vähän harmitti, kun kollega ehti varata Jeeveksen.       

Minä puolestani alkaisin kirjoittaa kirjaa. Kirjan nimi olisi Pest Selleri ja se kertoisi Budapestilaisesta sellerinviljelijästä. Kylminä talviaamuina kääriytyisin lämpimään huopaan ja menisin höyryävä kahvikuppi kädessä kuistille seuraamaan, kun ihmiset suuntaisivat kohti alkavaa päivää. Sitten kirjoittaisin, maalailisin kummia kuvia ja torkkuisin kissat kainalossani takkatulen lämmössä. Aina silloin tällöin kutsuisimme Miähen kanssa hyviä ystäviä rentoutumaan luoksemme kirkasvetisen järven rannalla olevaan hirsihuvilaamme, jota ympäröisivät synkät, mutta kuitenkin hyväntahtoiset korpikuuset.... 

Kollega keskeytti huomauttamalla, ettei ketään kiinnostaisi lukea Budapestiläisestä sellerinkasvattajasta. Alkoi ottaa päähän sellerinkasvattajani puolesta ja sanoin, että tarjoaisin Jeevesille parempaa palkkaa ja Jeeves vaihtaisikin minun hovimestariksi. Kollega ei tietysti Jeevesin menettämisestä ilahtunut, tunnelma alkoi kiristyä ja kurtistelimme uhkaavasti kulmiamme.

 Tässä vaiheessa keskusteluun puuttui Toinen Kollega, joka huomautti ettei meistä kummallakaan ole öljysheikki-isosetää.... Olimme molemmat hetken hiljaa ja syvästi huokaisten uppouduimme takaisin töihimme. Se siitä ihanasta elämästä tältä erää.